Flourish

Valintojen vaikeudesta

17.09.2012, Outi Rinne

Kuva: Diana Rx

Viimeksi kirjoitin stressistä, ja mitäpä sitten seurasikaan, kuin superkiireinen stressiviikko. Pisteenä i:n päälle vielä migreeni, joka onneksi on jo voiton puolella. Vaikka migreeni on toistuva seuralainen, olen onneksi melko lievä päänsärkypotilas. On sellaisiakin jotka kiidätetään kohtauksen sattuessa ensiapuun. Päänsärky on kuitenkin melko tiukkasanainen muistutus siitä, että olen laiminlyönyt itseni kuuntelemisen ja tehnyt asioita liiallisesti yli mukavuusrajojen.

Viime viikolla esimerkiksi päätin ottaa vastaan minulle yllättäen tarjoutuneet työtilaisuudet, vaikka kalenteri oli jo entuudestaan täynnä. Sydän sanoi, että tekemistä on jo liikaa, mutta järki neuvoi käyttämään hyväksi kaikki tilaisuudet tienata elantoa (periaattessa järkevää). Olin kuitenkin myös kaavaillut viikonlopuksi juhlia, joista päätin pitää kiinni kiireistä huolimatta ja alkuperäisen suunnitelman mukaan ilahduttaa vieraita itse tehdyillä herkuilla. Olisin voinut myös valita kevyemmän version ja tyytyä johonkin valmiiseen tai improvisoida peräti nyyttärit.

Stressi on siis useimmiten seurausta kehnoista valinnoista. Valitsen roikkumisen yömyöhään netissä sen sijaan, että siirtyisin lukemaa kirjaa ja menisin ajoissa nukkumaan. Valitsen, että alan viime tipassa tyhjentää tiskikonetta sen sijaan että kävelisin rauhassa bussipysäkille. Valitsen, että ryhdyn harrastusryhmän vetäjäksi sen sijaan, että kieltäytyisin kohteliaasti todeten, että olen parempi leipomaan tapahtumien buffettiin. Valitsen, että otan vastaan uusia vaativia tehtäviä ja jatkan etenemistä hyväpalkkaisella uralla, vaikka samaan aikaan haaveilen alan vaihdosta.

Stressiä seuraa myös silloin, kun ei haluaisi tehdä valintoja lainkaan. Kun elämä päättää tarjoilla liian monia kiinnostavia ja innostavia asioita yhtä aikaa: “Jos valitsen tämän, saatan jäädä paitsi siitä kivasta, mitä tästä toisesta voisi seurata. Toisaalta haluaisin kokeilla myös tuota. Entä mitä jos menetän jotain tärkeää, jos valitsen vain yhden. Jos taas valitsen kaikki, paletti leviää ennen pitkää käsiin…”  On vaikeaa yrittää kulkea kahteen suuntaan yhtä aikaa, neljästä puhumattakaan.

Voi tuntua myös siltä, ettei stressaavassa tilanteessa ole valinnan mahdollisuutta, vaan joku on jo tehnyt valinnat puolestasi. Asiakkaani kertoi juuri olevansa äärimmäisen stressaanunut työstään, koska pois lähteneen työntekijän tilalle ei säästösyistä palkattu uutta. Työt annettiin asiakkaani tehtäväksi entisten lisäksi ja muutoksesta kerrottiin ilmoitusluonteisena asiana. Epäilemättä liiankin tavallinen tarina tämän päivän työelämässä.

Tällaisessakin tilanteessa kyse on viime kädessä kuitenkin valinnasta.  Vaihtoehto yksi on hyväksyä tilanne sellaisenaan, yrittää sinnitellä silläkin uhalla, että vähitellen palaa loppuun. Vaihtoehto kaksi on ryhtyä “hankalaksi”, kieltäytyä ylimääräisistä työtehtävistä tai ainakin neuvotella uusi työnkuva realistiselle pohjalle.

Mistä sitten tietää, mitä pitää valita?

Se, kumpi vaihtoehto tuntuu pelottavammalta juuri nyt ei välttämättä kerro siitä, miten asia tulee olemaan tulevaisuudessa. Toisaalta, vievätkö nykyiset valintasi todella sinua kohti unelmaelämääsi? Jos katsoisit nykyistä itseäsi kymmenen vuoden päästä, miten toimisit?

Pysähtyminen ja oman itsensä kuuntelu vaatii rohkeutta. Niin myös toimiminen niiden valintojen mukaan, jotka tietää oikeiksi.

Tärkeää ei ole, että kaikki valinnat ovat aina 100 % onnistuneita vaan se, että valinnat ovat 100 % omiamme.

Kuva: 9gag.com 

avatar
6 Kommentteja
0 Vastauksia kommentteihin
0 Seuraajia
 
Reagoiduin kommentti
Kuumin kommentti
4 Comment authors
Outi RinneTyttöRaikuHannamari Rahkonen Recent comment authors
  Ilmoitukset kommenteista  
uusimmat vanhimmat eniten ääniä
Ilmoita
Hannamari Rahkonen
Vieras
Hannamari Rahkonen

Outi, osuit niin asian ytimeen! Valitsen myös usein yökukkumisen, vaikka tietäisin kärsiväni siitä. Tai vitkuttelen pakollisia asioita ja kärsin myöhemmin kiireestä. Loistavaa pohdintaa! <3

Raiku
Vieras
Raiku

Hyvä teksti. Olen pyöritellyt viime aikoina päässäni vähän samankaltaisia, joskaan en täysin samoja asioita. Ajatuksia valinnoista kuitenkin. Valinnoista ja neuvoista. Ja tuo viimeinen lause kiteyttää täydellisesti sen, minkälaiseen tulokseen olen myös tullut. Koska vaikka välillä joku toinen voisi valita meidän puolestamme tavallaan paremmin, ulkopuolisena kun saattaa nähdä toisen asiat objektiivisemmin (joskus), omat sisältä tulevat valintamme ovat kuitenkin niitä oikeita, joilla on aina joku tarkoitus. Minä uskon ihmisen omaan sisäiseen viisauteen, siksi olen samaa mieltä, valintojemme pitää olla 100 % meidän. Vaikeus on tietysti siinä, osaako erottaa, mikä kaikki tulee itsestä ja mikä ulkoa. Onko joku valinta 100 % oma, vai… Lue lisää..

Outi Rinne
Vieras
Outi Rinne

Hannamari, kiitos! Luinkin juuri samaa aihetta käsittelevät kirjoituksesi. Ja niin tuttua asiaa. Ei se stressin hallinta ihan taida onnistua pelkästää “Lopeta stressaaminen” – neuvoja kuuntelemalla. Mutta pienin askelin, kun saa omaa elämäänsä itsensä näköiseksi, stressikin on mahdollista kesyttää. Kunhan ensin selvittää, mitä se oman näköinen elämä on… 😉

Outi Rinne
Vieras
Outi Rinne

Raiku, niinpä! Joskus toivon, että olisi se kristallipallo tai totuustutka, mitä ovat todelliset syyt toimintani taustalla. Mutta onneksi sitä oppii jatkuvasti enemmän itsestään ja elämästä ja sitä vartenhan me täällä olemme 🙂 Tarkoitus olikin kirjoittaa juuri tuosta “Mistä tietää, mikä valinta on oikeasti oma?” -teemasta, mutta pureskelen sitä vielä ja palaan aiheeseen myöhemmin 🙂

Tyttö
Vieras
Tyttö

Hei! Tässä mielenkiintoinen linkki kirjaan, johon on koottu Anthony de Mellon Amerikassa pitämiä luentoja. Kirja on yleisestä ajattelutavasta poikkeavaa ja ainakin minusta varsin mielenkiintoinen. Kirja yrittää herätellä meitä olemaan tietoisia itsestämme ja tajuamaan kuinka “ohjelmoituja” meidän ajatuksemme ovat. Aluksi esimerkiksi suositellaan havainnoimaan itseään ilman mitään analysointia, ihan vain havainnoimaan. Suosittelen kirjan lukemista 🙂 http://irc-galleria.net/user/nanoIQ/blog/51141164

Outi Rinne
Vieras
Outi Rinne

Tyttö, kiitos vinkistäsi. Itsensä neutraali havainnoiminen onkin olennainen osa (tietoista) läsnäoloa. Hämmästyttävää, miten usein sitä toimii automaattiohjauksella.

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10 % alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.