Flourish

Onko pakko meditoida?

08.05.2013, Outi Rinne

Charles-Amable-Lenoir-Meditation

Charles Amable Lenoir (1860-1926): Meditation

Säännöllisen meditoinnin myönteisistä vaikutuksista julkaistaan yhä uusia tutkimustuloksia ja hyvinvointimediat pursuavat meditaatiovinkkejä ja tekniikoita. Säännöllisesti meditoivat  ovat kokeneet onnellisuuden, rentouden ja luovuuden lisääntymistä, parempaa stressin hallintaa, ihmissuhteiden ja terveydentilan paranemista. Meditaatiohetkien kerrotaan lisäävän rakkauden ja hyväksymisen tunteita ja tuottavan jopa kokemuksia pyhyydestä tai ykseydestä koko universumin kanssa.

Mutta entä jos meditointi tuntuukin käytännössä työläältä, sitä on vaikeaa mahduttaa päiväohjelmaan tai hiljaa oleminen on tylsää..? Uskaltaako hyvinvoinnista ja henkisestä kasvustaan kiinnostunut myöntää, että ei jaksa meditoida säännöllisesti, tai että shavasanassa mieli suunnittelee jo joogatunnin jälkeistä aikaa?

Olen itse jo vuosien ajan sekä yrittänyt harjoittaa päivittäistä meditointia että lakannut yrittämästä. Meditoinnin unohtuessa olen kokenut pientä syyllisyyttä asiasta, palannut taas jossain vaiheessa “ruotuun” ja asettunut uudelleen risti-istuntaan. Vaikka puhun lämpimästi meditoinnin puolesta, mielen hilljentäminen ja läsnäolo ei ole minulle erityisen helppoa. Huomaan meditoinnin tekevän itselleni hyvää, mutta silti unohdan usein järjestää päivääni sen erityisen hetken, jolloin yritän olla hiljaa tekemättä tai ajattelematta mitään.

Olikin kiinnostavaa törmätä meditaatiomantroja toistavien otsikoiden joukossa suorastaan raflaavalta kuulostavaan: “Why Meditation is Overrated?” Lindsey Lewis pohtii artikkelissa juuri samoja kysymyksiä ja toteaa, että emme voi pinnistellä tai pakottaa itseääme meditatiiviseen tilaan. Sillä niinhän se on, että täydellisen läsnäolon hetki, tarkkaavuuden kääntyminen kokemiseen ajattelemisen sijaan ei välttämättä tapahdu juuri silloin, kun olemme varanneet ajan risti-istuntaan.

Pohjimmiltaan todellinen sisäisen rauhan kokemus syntyy yrittämättä. Se voi tapahtua täysin spontaanisti silloin, kun teemme jotain, joka tuottaa irtaantumisen huolehtivien ajatusten oravanpyörästä, tunteen syvästä rauhasta ja energisoivasta onnellisuudesta. Kun yhtä-äkkiä olemme täysin läsnä omassa itsessämme, maailmankaikkeuden merkityksellisenä osasena.

Niinpä ilouutinen varsinkin meille, jotka olemme perineet jokusen geenin duracel-pupulta: Meditatiiviseen tilaan voi päästä missä vain: juoksulenkillä, töihin kävellessä, puutarhatöissä, metsässä, perunoita kuoriessa, virkatessa, silittäessä, maalatessa, aamukahvia juodessa… Eli tehdessämme mitä tahansa, mikä saa meidät rentoutumaan ja keskittymään juuri siihen, mitä olemme tekemässä, ajan ja paikan hetkellisesti unohtaen. Asioita, jotka saavat meidät säteilemään todellista läsnäoloa omassa elämässämme.

Joten voit huoletta unohtaa hiljentymistilan, risti-istunnan, suitsukkeet ja mantrat ja koko sanan meditointi – jos siltä tuntuu. Voit lakata yrittämästä ja vain sallia itselleni olemista ja mielelle pienen paussin, tapahtuu se sitten kävelylenkillä tai joogasalilla tai vaikkapa seuraavan kerran ruokaa laittaessa.

avatar
  Ilmoitukset kommenteista  
Ilmoita

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10%-alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.