Kotimaiset Pöllöt-aurinkolasit saatu blogin kautta.
Lomat on nyt vietelty, mutta nappasin pitkittyneen flunssani tähden itselleni vielä tämän viikon vapaata. Solahdan arkielämään näemmä hieman hitaampaa tahtia kuin ajattelin, vaikka palaamista olen jo odotellutkin. Loman jälkeen jotenkin tajusin miten mahtava asia arki on, varsinkin kun on sopivassa suhteessa mielekästä työtä ja vapaa-aikaa. Kaikki on juuri nyt balanssissa.
Tänä syksynä ei ole rempattu, vaan tunnelmoitu menemään viime syksynkin edestä. Sanoin miehelleni muutama päivä sitten, että tiedän yhdestä asiasta palautuneeni viime talven hulluuksista. Selkein merkki on matala kynnys ja halu tehdä DIY-projekteja. Tämä mimmi on tämän suhteen valmiina ready to action, DIY-projektit ovat yhtä rentouttavia kuin pihapuuhat. Juuri nyt olen tosi onnellinen tästä meidän kodista ja erityisesti niistä, joiden kanssa tämän saan jakaa. Ei ole itsestäänselvyys, että rinnalla on rakastava kumppani, oma paras ystävä.
Tuleville kuukausille on tiedossa paljon uutta kivaa, sillä olen laajentanut tuotevalokuvaamisesta enemmän ihmisten kuvaamiseen. Mitä enemmän oppii, sitä konkreettisemmin ymmärtää miten hurjan paljon kehityttävää vielä on. Olen katsellut viime kuukausina silmästä silmään heikkoja kohtiani kuvaajana ja se on ollut tosi hyvä asia. Olen ihmistyyppinä sellainen, että janoan oppia ja olen valmis kokeilemaan uutta — monesti sen kummemmin suunnittelematta tai ajattelematta. On tervettä huomata, että taitojen karttuminen vaatii aikaa, se tapahtuu ikään kuin asteittain. Omien puutteiden edessä saa olla vähän väliä nöyränä, mutta miten mahtavaa on huomata edistyvänsä. Mahdotonkin on mahdollista, jos siihen on aito motivaatio.
Oman tekemisen kyseenalaistaminen kertoo itselleni siitä, että tässä mennään nyt mukavuusalueen ulkopuolelle. Sen tähden kannattaa kompuroida ja nousta ylös. Keskityn tällä hetkellä lähinnä raskausajan- sekä vastasyntyneiden kuvauksiin, sillä tuo kaunis ja ainutlaatuinen elämänvaihe kiehtoo minua. Tuntuu etuoikeutetulta saada ikuistaa pienokaiset kahteen kertaan, ensin äitinsä kohdussa ja sen jälkeen vielä omana itsenään.
Sellainen pieni pohjustus valokuvausprojekteistani. Syyskuussa vietetty loma oli mahtava keino päästä kääntää perinteiset kiireasetelmat päälaelleen ja nautiskella tippuvista lehdistä, hulmuavista puista, koirista ja leffamaratoneista. Kävimme Helsingissä puolen kuun aikoihin ja päivää ennen lähtöä sain omavalintaiset Pöllöni postitse. Helsingissä oli ilahduttavan lämmintä koko lomamme ajan ja sain kuin sainkin sanoa kesälle lempeämmät sekä valmiimmat hyvästit kuin elokuussa, jolloin ilmat viilenivät kertaheitolla.
Mietin alkuvuodesta asukuvien säännöllistä jakamista, mutta olen tullut siihen lopputulokseen etten vain ole sellainen tyyppi. Satunnaisesti on tietysti kiva, niin kuin vaikka tänään. Pääsääntöisesti oma paikkani on kuitenkin linssin toisella puolella, nautin siitä eniten. Tässä kokonaisuudessa matkasin Helsinkiin, rentoa sen olla pitää kun autossa istutaan tunti toisensa perään. Kympin Boyfriendit olivat kesän yllättävin alelöytö, sillä voin kertoa etteivät housujen ostosreissut ole tällaiselle lyhytkoipiselle päärynälle aina kovin hedelmällisiä. Joskus käy flaksi.
