Kaamos.
Sanokaa mitä sanotte, mutta täällä Napapiirillä tuon mörkövieraan muka vaivihkaa suoritetut hipsuttelut on jo huomattu. Tuo pimeyden lähettiläs väijyy jokaisen nurkan takana säikkyttelemässä jo iltapäivisinkin. Kaamos lyö yhtä tahtia kellon raksutuksen kanssa vetäen mustaa verhoa keltaisen pallon eteen ja lyhentäen meidän raukkojen jo valmiiksi lyhyitä päiviä.
Olen valmis talveen, mutta täytyy samaan hengenvetoon myöntää, ettei henkinen kanttini ihan just nyt riittäisi pimeän aikakauden korkkaamiseen ilman lunta. Toverit, päivä on jo lyhyempi kuin vielä kaksi viikkoa sitten. Käyn armotonta taistelua valon puolesta, vaikka tiedän häviäväni tämän ottelun vuosi toisensa jälkeen.
Onhan pimeydessä tietysti puolensa, ihan kuten kaikissa ihmisen elämän ajanjaksoissa ja tapahtumissa. Kynttilät ovat olleet jo hyvän tovin osa talon vakiokalustusta ja lyhdytkin viriteltiin jo reilusti syyskuun puolella taistelukuntoon, mutta silti pimeys tuli taas varkain. Luultavasti jo kahden viikon kuluessa olen sopeutunut ja hyväksynyt, että juu, kaamosta kohti sitä nyt mennään niin että rytäjää.
Olen tehnyt vuodenajoista luopumistyötä jo kolme kertaa vuodelle 2014. Se on hassua itsestänikin, mutta tajusin juuri äsken, että vasta tänä vuonna olen ehtinyt miettiä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen asiaa nimeltä vuodenajanvaihtelut. On ollut niin sanotusti tärkeämpiäkin asioita mielessä, on se ihmismieli hassu.
Saavuin tänne jakamaan myös vähän kaamossympatiaa, sillä olen haaveillut jo tovin elinvoimaisesta DIY-kuorinnasta ja eilen aika oli kypsä. Idea oli muhinut päässäni ehkä viikkoja ja eilen viimeinenkin reseptin osa naksahti paikoilleen. Niinpä nousin kesken töiden penkistäni, kävelin keittiöön ja aloin miksaamaan vihreää kuorintaa keittiönkaappieni antimista kuin mikäkin sopankeittäjä. Joku viisas totesi, että luovien ajatusten syntyminen vaatii aina vapaa-aikaa. Sitä minulle ei ole nyt männä viikkoina kovin reilulla kädellä tarjoiltu, mutta ehkä inspiroiva työ lasketaan myös vapaa-aikaan? Näin uskon, sillä priimaa syntyi ensiyrittämällä.
Sitruksinen vartalon herätyspommi
1 dl hienoa merisuolaa tai Himalajan suolaa
1/2 dl puolijuoksevaa hunajaa
1/2 sitruunan mehut tuorepuristettuna
25 tippaa eteeristä appelsiiniöljyä
1 tl spirulinaleväjauhetta (myös vehnänoras, ohranoras, alfalfa ja chlorella käyvät)
Sekoita kaikki ainekset keskenään, kunnes kuorinta on tasaista. Purkita kauniiseen lasiastiaan ja anna lahjaksi itsellesi tai ystävällesi.
Jos pimeys masentaa, seinät kaatuvat päälle, deadlinet paukkuvat, laskupinot stressaavat, ystävät kenkkuilevat tai tölväiset itseäsi kipeästi seinänkulmaan kiireisenä aamuna, muista ystävä hyvä taikasana nimeltä kotispa.
Harva asia saa elämän näyttämään niin inhimmilliseltä kuin kiireetön aika kotikylpylässä. Tuntuu tietysti paradoksaaliselta ottaa aikaa itselle “elämän pahimmassa kiireessä”, mutta uskokaa kokenutta: mitä ikinä teetkin, palaat sen ääreen tuhat kertaa inspiroituneempana, kun olet viettänyt ensin hetken eteeristen öljyhöyryjen, lämpimän veden ja oman seurasi kanssa.
(Jos et usko, et ole vielä kokeillut.)
