Kerro talven suosikkimuistosi ja voita Kjaer Weis -kosmetiikkaa!
16.01.2015, Hannamari Rahkonen
Keskitalvella kaipaamme rutiinien keskelle hieman piristäviä elementtejä, vai mitä ystävät?
Meistä on ilahduttavaa jakaa Jolien arjen kohokohtia kanssanne viikosta toiseen ja monta kertaa olemme kiitollisena lukeneet palautteitanne sekä kauniita sanojanne. Tällä kertaa haluamme muistaa teitä aivan konkreettisesti ja päästää samalla teidät ääneen.
Kiitoksena aktiivisuudestanne järjestämme ammattilaismeikkisarja Kjaer Weis -teemaviikkomme mukaisesti hyvien talvimuistojen kilpailun – palamme halusta kuulla mitä teille kuuluu. Kilpailun voittaja saa omavalintaisen Kjaer Weis -meikkipohjan sekä sarjan ylistetyn ripsivärin. Paketin arvo on 92 €.
Kerro meille mikä on ollut Sinun talvesi ilahduttavin, hassuin, mieleenpainuvin, positiivisin tai muuten paras muistosi. Vastausaikaa on keskiviikkoon 21.01.2015 klo 00.00 saakka.
Onnea, ystävät!
Kuva Hannamari Rahkonen
Minun talveni ehdottomasti parhain ja ihanin tapahtuma on ollut ensimmäinen yhteinen joulu rakkaani kanssa 🙂
Koko talvi on ollut ihan huikea 🙂 Parasta siinä on ollut se, että pitkän työttömyyden jälkeen suuntasin uudelle alalle huomatakseni, että tämä on se “oikea”. Harjoittelupaikatkin järjestyi vastoin odotuksiani helposti ja pääsen juuri sinne minne haluan. Uusi opiskelupaikka on tuonut lisäksi joukon mahtavia ihmisiä elämääni ja muutenkin olen nauttinut joka hetkestä. Kaiken tämän lisäksi rakkaus kukoistaa ja vapaa-aika on kulunut tanssiessa ja hiihtäessä. Heikko taloudellinen tilannekaan ei haittaa kun on onnellinen.
Ensimmäinen oikea joululoma ikinä oli jotain aivan uskomattoman hienoa. Yksinkertainen rauhoittuminen omassa kodissa voi olla mielettömän upea juttu!
Oi että 🙂 Ihaninta oli kun mentiin poikaystävän kanssa pitkälle kävelylle aurinkoisena pakkaspäivänä, kun oli ainakin -10 astetta. Arasteltiin vähän, että uskalletaako mennä jäälle kävelemään, kun oli ollut juuri useampi plussakeli päivä, mutta huomattiin sitten, että ajoihan siellä moottorikelkkojakin jäällä. Keskellä jäätä otettiin pari selfietä, missä pussattiin, auringon paistaessa taustalla, hihi! 🙂 Ihanaa on ollut myös se, että on päässyt hiihtämään itsekseen, vaikka olenkin tällainen sunnuntaihiihtelijä 🙂
Parasta oli uusi ihminen, joka tuli elämääni noin viikko sitten aika yllättäen. Mies. Taidan olla hieman ihastunut ja tunne taitaa olla tällä kertaa molemminpuolinen.
Uusi ihminen, joka tupsahti elämääni, sekä vanhojen ystävyyssuhteiden syveneminen. 🙂
Tuntuu, että talvihan on vasta aluillaan… En oikeastaan osaa erotella yhtä parasta muistoa. Pienet arkiset asiat ovat parhaita kuten vaikka lenkki lumisessa metsässä tai auringon hetkellinen pilkahdus tai hetki rakkaiden kanssa. Tai kaikki ne hetket, joina huomaa, että elämässäni on loppujen lopuksi kaikki ihan hyvin ja asiat järjestyvät kyllä.
Ensimmäisenä tuli mieleen lomailu kotimaisemissa. Lähdimme taas kerran tyttömme pyynnöstä luistelemaan ja näimme revontulet kirkkaalla taivaalla. Lumen runsaus ja pakkasen sopiva purevuus, siitä on ihanat talvet tehty.
Tähän mennessä paras hetki on ollut jouluaattoillan kävelylenkki hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä vanhempieni kanssa. Minulle joulu ei ole mitenkään merkittävä juhla, mutta hetkittäin oli oikeinkin tunnelmallista, tuntui oikealta lapsuuden talvelta rapsakkaassa pakkasessa ja lumisessa maisemassa. Emme ole kovin läheisiä, mutta sillä hetkellä kynttilämeren keskellä, hautakivien äärellä jo täältä lähteneitä ihmisiä muistellessa etäisyys oli pienempi, kuin aikoihin. Paluumatkalla kuulin aivan uusia tarinoita sukulaisistani ja ymmärsin taas vähän paremmin.
Ei kai tähän muuta voi vastatakaan kuin joulukuinen kihloihin meno ja sitä seuranneet ihanat onnittelut. Pieni asia, joka tekee tosi onnelliseksi juuri nyt!
Tähän talveen on mahtunut niin paljon ihania muistoja, etten oikein tiedä minkä niistä valitsisin. Tänä talvena nimittäin on tapahtunut monta kertaa sellaisia asioita, jotka voivat tapahtua vain kerran ensimmäistä kertaa. Siksi ne ovatkin jääneet mieleen. Ensimmäinen oma joulu oman pikkuperheen kanssa ensimmäistä kertaa omassa talossa. Ehkä siinä on runsaasti muisteltavaa pitkäksi aikaa. 🙂
Ihania talvimuistoja ovat olleet kavelyretket, ja ihanat illat perheen ja ystavien kanssa. Rauhoittuminen ja voimien keraaminen. Uskoisin etta hyvia muistoja on viela edessa, kun suuntaamme helmikuussa kotiseuduille.
Talvi on ollut yllättävän työntäyteinen opiskelujen suhteen. Talvella on mukavaa katsella, kun koira nauttii elämästä täysin siemauksin ja syö juuri satanutta puuterilunta. Täällä pohjoisessa jäällä on mukava kävellä ja katsella, kun aurinko alkaa taas kevättä kohden näyttäytyä.
Valkea lumi ja lumessa eläinten jälkiä, niitä on kiva tutkia
Yhteinen talvinen kävelylenkki minulle tärkeimmän ihmisen kanssa suhteemme alkuaikoina. Silloin satoi maahan ensilumi.
Ihan ensimmäisenä mieleen tuli meidän tytön ensimmäinen luistelukerta. Voi niitä säihkyviä silmiä ja riemua, johan siinä innostui itsekin ilakoimaan. Toinen lämmin muisto liittyy illanviettoon ystävien kanssa. Äidille sellaiset ovat olleet viime vuosina harvinaista herkkua, mutta kyllä teki pitkästä aikaa hyvää, kun sai nauraa ihan sydämensä pohjasta! Tämä päätettiinkin ottaa tavaksi, että saataisiin nauttia ystävien seurasta ja makeista nauruista säännöllisesti.
Tajunnanräjäyttävän hyvä konsertti joulukuussa, feelgood-piikki suoraan suoneen!
No kai se on joulu sanottava… 🙂 Joulu se on melkein aina. Taidan olla yksi tylsä kliseekasa. 😀
Talven ja samalla viimeisten vuosien ihanin hetki oli viikonloppu, jona valmistuin korkeakoulusta ennen joulua: sain nauraa ja itkeä ilosta läheisteni ja ystävieni kanssa, ja tapasin rakkaita myös pitkien matkojen takaa vielä pidemmän tauon jälkeen. Ihanat muistot juhlaviikonlopusta kantavat pitkälle harmaaseen kevääseen, vaikka tulevaisuus on vielä avoimena painostava möykky- uusi, aukeamaton mahdollisuus 🙂
Muutin uuteen kotiin jo elokuussa, mutta koko taloyhtiö oli vielä remonttimyllerryksen alla. Silloin ei itseäkään innostanut sisustaminen, ja nurkissa lojui pahvilaatikoita vielä kuukausia muuton jälkeen. Joulukuun alussa laitoin kuitenkin kodin sellaiseen malliin, kun itse halusin. Sen jälkeen oli ihana käpertyä sohvan nurkkaan kynttilänvalossa fiilistelemään tunnelmallista talviaikaa.
Paras / parhaat hetket tässä talvessa ovat yhteiset hetket mökillä hyvässä seurassa sekä ihan myös yksin tai kahden kesken puolisoni sekä kahden koiramme kanssa (jotka nautivat kanssamme myös saunassa). Mikään ei tunnut yhtä ihanalle kuin sauna kunnulkona sataa lunta tai räntää ja saunan jälkeinen takkatuli ja sohvalla rentoutuminen.
Talven ilahduttavin muisto on uuden työpaikan saaminen juuri ennen joulua lähes seitsemänkymmenen hakijan joukossa. Se oli ehdottomasti paras joululahja, nyt voi innolla suunnata kohti tulevaa!
-20 astetta, täysikuu korkealla pilvettömällä tähtitaivaalla, hiljaisuus, aamulla kello 5 koiran kanssa lumisella metsäaukealla. siinä hetkessä oli taikaa 🙂
Tulen muistamaan tämän talven todella erityisenä. Toisten juttuja lueskella ei voi olla sattumaa, että monille tapahtuu tänä aikan hyvin erityisiä asioita. Minulle tämä talven aika on ollut naiseuden ylistys, olen saanut tuntea monia aitoja ja kauniita kokemuksia naisena olemisesta, ikään katsomatta olen varma, että on alkanut erityinen aikakausi meille naisille. Ja sitä myöten opimme hoivaamaan itseämme eri tavoin, arvostamaan ja rakastamaan, ottamaan vastaan… Yhtenä osana Suomessakin kauneuden ammattilaiset ovat selkeästi tämän energian aallonharjalla eikä siis ihme, että monitasoinen hyvinvointi vetää puoleensa voimakkaasti. Pysäyttäviä hetkiä on ollut monia – suuriosa menee omassa elämässäni tämän kategorian alle. Paras kokemukseni on siis ollut… Lue lisää..
Hienointa tässä talvessa on ollut se, että silmäni ovat jälleen auenneet sellaisille asioille jotka ajan saatossa ovat unohtuneet. Minulle nuorempana tärkeät asiat ovat jälleen pulpahtaneet pintaan. Olen jälleen löytänyt vanhan itseni. Vanhojen harrastusten uudelleen aloittaminen ja sen tajuaminen, että olen aina ollut oikealla polulla. Nyt sitä polkua pitää vaan tutkia tarkemmin.
Tämä talvi on ollut hyvien muistojen aikaa. Jos yksi on valittava, niin se on kyllä oman urheilulajini Suomen-mestaruus. Pitkä uurastus vihdoin palkittiin ja voi sitä tunnetta…:)
Talven hienoin hetki oli, kun uusi poikaystävä avasi joululahjansa – kudoin omin käsin salaa villasukat – ja totesi että “vaimomatskua”.
Pitkän ja raskaan syksyn työrupeaman jälkeen joululoma ja jouluaattona -17 astetta pakkasta. Saunasta kirmattiin miehen kanssa pehmeään hankeen pyörimään, iholla ihana polttelu ja mieli keveni.
Kyllä se oli uusien naapureiden kanssa spontaani uudenvuoden vastaanotto uuden kodin terassilla. Lämmin, ihana, spontaani uuden aloitus ja vanhan taakse jättäminen. Onnellisena ihanista naapureista ja elämän mutkien johdattelemana takaisin nuoruuden kotiin muuttamisesta. Hyvä olla näin!
Pikkuneidin syntymä tammikuun alussa on ehdottomasti talven ja koko elämäni tähän astisista se mieleenpainuvin muisto, joka säilyy mielessä varmasti läpi elämän 🙂 kaunis, kuulas auringon oranssinkeltaiseksi värjäämä taivaanranta näkyi ikkunasta talvisena päivänä kun pikkuinen tuli tähän maailmaan 🙂
Paras hetki talvessa on tähän mennessä ollut lasten joulujuhla sekä se, että saimme ihanan joulun. Sää oli kuten joskus lapsena, -20 pakkasta ja aurinkoista. Rauhallinen joulu rakkaiden kanssa.
Ilahduttavinta tähän mennessä oli katsella jouluaattona pian kaksivuotiaan kummilapsen iloa ja riemua, sitä pyytentöntä jouluntaikaa. Oikein meinasi tulla tippa linssiin, kun pieni meni ihan itse hakemaan lahjansa “tontulta” reippaasti ja rohkeasti. (toisin kuin itse saman ikäisenä juoksin omaan huoneeseen piiloon, näin kertoo videonauha tuolta joululta :D). Kun asumme kaukana 600 km päässä perheistämme avomiehen kanssa, ovat joulu ja kesälomat ne parhaimmat hetket ja pikku Toni, kun oppi vielä sanomaan molempien meidän nimet joululoman aikana <3. Nyt kevättä kohti ja uusia haasteita, tämän vuoden mahdollista valmistumista markkinoinnin tradenomiksi, mikäli tähdet ovat kohdillaan! 🙂
Ihan parasta oli perheen kesken (meille harvinainen yhteinen) vapaapäivä ulkona, mäenlaskua pikkupakkasessa, lapsen rajaton riemu lumen pöllytessä, koiran iloinen haukku sen juostessa villinä mukana. Sisälle kaakaolle – raakakaakaota ja kanelia – ja illalla vaahtokylpyyn ja saunaan. Ah!
Parasta oli lumisota yli metrin syvässä hangessa pikkusisarusten kanssa. Joskus kannattaa lapsettaa. 🙂
Minun talveni kohokohta oli pitkä joululoma. Rentouttavaa oli hiihdellä kotona villasukat jalassa ja viettää aikaa läheisteni kanssa. Mieleen painuva hetki oli pitää sukulaisen vauvaa sylissä ja ihmetellä uuden elämän alkua
parhainta on ollut seurata pienen tyttömme kasvua, hän syntyi juhannuksena, joten hänen ensimmäinen talvensa ja joulunsa on ollut ikimuistoinen. Olemme käyneet nuotioretkillä, pilkillä, ihastelleet lunta ja valkeaa maisemaa, reissanneet sukulaisissa ympäri Suomen, välillä kaikki tuo on ottanut voimillekin, mutta ollut ehdottomasti kaiken sen arvoista. Tyttö selkeästi pitää talvesta, kun uni maistuu pakkasessa niin vaunuissa kuin isän rintarepussa suksien kyydissäkin.
Valkea joulu oli ihana. Viime viikolla kävin Joliessa meikkiopastuksessa ja se oli myös yksi talven kohokohdista.
Jouluaaton hartaus läheisessä kappelissa. Silloin ei ollut kiire minnekään ja mieli oli levollinen.
Talven suosikkimuistoja on ehdottomasti uuden itsenäisen elämän opiskelu ja eteneminen työuralla!
Parasta talvessa oli kun juuri ennen joulua sain ystävästä yllätyskämppiksen. Tätä parhautta jatkuu edelleen. “Kommuunismi” kunniaan 😀
Kummilapsen kanssa tehtiin joulunaikaan lumienkeleitä ja laskettiin pulkalla 🙂
Kävin luistelemassa kunnolla ekaa kertaa moneen vuoteen lähelläni sijaitsevan urheilupuiston jäädytetyllä 400m juoksuradalla. Se oli niin ihanaa, pakkasta oli, mutta ei menoa haitannut. Mukavaa oli huomata että luistelutaidot on tallella. 🙂
Uuden koulun aloittaminen ja se, että talven mahtavimmat koitokset mm. orkesterin solistina soittaminen ovat vasta edessä!
Tämän talven suosikkimuistoksi nousee viime viikonloppuinen kaarnaveneiden uittaminen puroissa. Tai oikeastaan kaarnalaiva koskenlasku :). Pulkkamäen viereen oli lämpimien säiden ja ilmeisesti lähdepitoisen(?) maan seurauksena muodostunut puro, jota sitten parantelimme poikani 3-v kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan, kun perheen pienin vie yleensä kaiken aikani. Ja en ole varmaan 25 vuoteen uittanut kaarnalaivaa. Poikani ilme oli mahtava, kun saimme tehtyä ensimmäisen kaarnalaivan <3 Varpaat kasteltuamme suuntasimme kotiin ja joimme lämmintä maitoa (itse join matchalatten) ja söimme pullaa.
Parasta tänä talvena oli amerikkalaisen blueartistin Beth Hartin esiintyminen Helsingissä marraskuussa. Vähän paheellinen oma loma keskellä viikkoa, 600km junalla, ensimmäinen kerta Jolien kivijalkakaupassa ihonhoitokonsultaatiossa, keikka Tavastialla ja hotelliyö 🙂 Ihana reissu!
Ikumuistoisin muistoni tässä talvessa, oli käynti ihanassa Pariisissa. Eiffel-torni niin kaunis on, pimeällä varsinkin ihan mieletön! Upeita maisemia nähtiin, ja ihania makuja maisteltiin. Mahtava oli Seine-joki matkaikävää Kati poti.
Suosikkimuistoni on uuden vuoden päivältä, kun löysin naapureiden tekemän aidon iglun, jonne mahtui ryöminään sisään. Minä ja mieheni keitimme kuuman kaakaon termariin ja veimme siskoni lapset retkelle. Siellä me kaikki istuimme keskellä iglua ja joimme kaakaota sekä napostelimme joulun viimeisiä pipareita. Laskimme myös mäkeä ja nautimme talvesta. Uskon, että me ja lapsoset muistamme tämän päivän vielä pitkään!
Tähän mennessä paras talvimuisto on ollut lautailureissu Ylläkselle isolla kaveriporukalla. Pakkanen paukkui, lumi pöllysi ja taivas oli pinkin punainen. Illalla maistui minttukaakao ja sen jälkeen uni.
Ehkä parhaaksi muistoksi tähän asti voisi nimetä Pähkinäsärkijä-balettivierailun 6-vuotiaan poikani kanssa. Kun istuttiin lumoutuneina ihan kahdestaan, ja halittiin koko esityksen ajan. Siinä ymmärsin jälleen kerran, kuinka suurperheen äitinä onkaan tärkeätä pyhittää omaa aikaa jokaiselle lapsukaiselle erikseen. Tshaikovskin satumaiset sävelmät tekivät balettihetkestämme unohtumattoman, silmät kastuivat moneen kertaan musiikin kauneudesta, sekä ko hetken tärkeydestä meille kahdelle.
Tähän mennessä talven paras muisto on ollut joulukuun alussa tehty Madridin matka. Menimme parhaan ystäväni kanssa viideksi päiväksi kyläilemään siskoni luo, joka on Madridissa opiskelijavaihdossa. Reissu oli ihan huippu! 🙂
Talven paras hetki oli, kun yhtenä kirpeänä pakkasiltana olimme ystäväni kanssa lenkillä ja päätimme heittäytyä lumihankeen tekemään lumienkeleitä. Teimme niitä varmaan tusinan! Maailma näytti ihan erilaiselta uudesta perspektiivistä ja tähdet loistivat mustalla taivaalla. Pitäisi useammin heittäytyä lapsenmieliseksi, sen opin! 🙂
30 vuoden ikään mennessä voin sanoa, että tämä on ensimmäinen talvi, josta todella nautin. Aiemmin olen vannonut olevani täysi kesäihminen, jonka mielestä talvessa on ainoastaa hyvää se, että pääsee hiihtämään. Nyt voin sanoa, että nautin talven joka hetkestä, edes loskassa tarpominen ei enää ketuta. Loppujen lopuksi nämä ovat vain asenne- ja puketumiskysymyksiä 😀
Paras ja lämmittävin (hih) muisto on ensimmäinen avantokokemus hyvän ystävän kanssa. Jännittynyt hihitys ja turva rakkaasta ihmisestä johon luottaa… Saunan lämpö ja kauniisti laitettu mökkipiiri valonauhoineen illan pimeydessä.
Kaksi asiaa on jäänyt erityisesti mieleen. Ensiksikin Operatorsin keikka veljen kanssa. Toisena täytyy kyllä sanoa joulu perheen kanssa vuokramökissä – tai koon puolesta ennemminkin huvilassa – keskellä metsää ja lähellä Karkalin luonnonpuistoa, jossa tuli käveltyä lumen keskellä ja haettua lähdevettä sekä käytyä lähettyvillä Suomen suurimmassa kalkkikiviluolassa. Sen lisäksi toki monet arjen pienet hetket piristivät talvea.
Talviloma rakkaissa maisemissa oman mieheni kanssa on ollut tämän talven suosikkimuistoni 🙂
Tämän talven ykkösjuttuja on ollu viikon mittainen joululoma, joka autto jaksamaan eteenpäin rankasta alkuraskaudesta, ja se kun masuasukin pienet hentoiset liikkeet alko tuntua
Parasta tänä talvena on ollut poikaystävän kanssa vietetty aika. Etenkin osittain (ensimmäinen!) yhdessä vietetty joulu on jäänyt mieleen.
Mieleeni on jäänyt tästä talvesta ihanan valkoinen joulu! 🙂
Hetki kun tunsin antaneeni anteeksi mua pettäneelle entiselle 🙂 olo keveni ja mieli valostus.
Mulle parasta tässä talvessa on ollut se, että ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on sekä ihana vakituinen parisuhde että vakituinen työpaikka, jossa aloitin vuodenvaihteessa. Tänä talvena olen pitkästä aikaa tuntenut olevani onnellinen ja että monet palaset elämässä ovat loksahdelleet kohdilleen. Tästä talvesta tulen varmasti aina muistamaan ensimmäiset työpäivät ja rakkaan suukot! 🙂
Elohopea näyttää loppuun kolmekymmentä astetta pakkasta, mutta ei auta kuin nokka ulos ovesta ja kohti puuliiteriä. Pakkanen nipistelee poskia ja kiedon huivia paremmin kasvojen eteen, sahanpurua tarttuu huivin villoihin. Leivinuunissa puut paukkuvat ja naksuvat tulen niihin levitessä. Keitän espressot ja odotan lämpöä.
Olin viime lauantaina liikuntatapahtumassa, jossa oli hauska kokeilla uusia lajeja ja liikkua “pitkän kaavan mukaan”. Päälle hiilariähkyt nepalilaisella ruualla 🙂
Koko talvi on ollut upeaa aikaa! Olen aloittanut taas lenkkeilyn ja se on ollut ihanaa kirpeässä pakkasessa! 🙂
Tähän talveen on mahtunut niin monenlaista sekä raskasta että keveää.. ihanalta on tuntunut tanssiharrastusten uudelleenaktivointi, upeat konsertit, palkitsevat työpäivät ja herkulliset kohtaamiset rakkaiden kanssa.
Talven ihanin muisto on palmujen alta täydenkuun loisteesta. Iho nauttii ilman kosteudesta ja lämmöstä, mieli lepää ja keho antutuu levolle.
Ihana muisto tältä talvelta on, kun kävin tapaamassa kauempana asuvaa ystävääni joulun aikaan. Hänen pieni poikansa halusi ehdottomasti leikkiä kanssani kauneussalonkia. Sain leikisti tehdä hänelle hienoja kauneushoitoja ja meillä oli hirveän hauskaa. Oli mahtavaa seurata, miten tuon ikäisenä ihmisellä ei ole ennakkoluuloja mitään tai ketään kohtaan, vaan leikkiin heittäydytään ihan täysin sydämin, oli kyseessä pallopeli tai kauneussalonki. Kunpa itse pystyisi samaan aitouteen!
Ihanin talvimuisto on joulunvietto rakkaani kanssa pohjoisella synnyinseudullani, jossa puhalsimme saippuakuplia -28C:ssa ja katselimme kuin ne jäätyivät ja katselimme revontulia. Kaunista.
Tämän talven mieleenpainuvin muisto on, kun marraskuussa oli ollut pakkaskelejä sen verran, että pääsimme koko perhe luistelemaan anoppilan lammen jäälle. Jään päällä ei ollut eikä luonnossa muutoinkaan lunta, joten oli todella eksoottista luistella luonnon tummana hohtavalla jäällä auringon lämmittäessä kasvoja. Muistan sen onnen tunteen vieläkin!
Joka kerta kun taivaalta leijuu kimaltavia pakkashiutaleita!
Joka ikisen kylmän päivän pelastaa kupillinen lämmintä teetä. Teevalikoimat ovat nykyään niin hulppeita, että seuraavan teepaketin ostaminen jo kutkuttaa mielessä 🙂 Ihan kuin olisi karkkikaupassa!
Talven veikein muisto on lumiukon, tai itse asiassa -akan, tekeminen. Vuoden ensimmäisen päivän harmaan loskainen sääei paljon sielua elähdyttänyt, kunnes tajusin kelin olevan mitä parhain lumipallojen pyörittelyyn. Ryhdyin leikkimään lumella ja taannoisten linnan juhlien muodin inspiroimana tein lumiakalle hörsyläisen laahushameen. Autenttisen (linnan)juhlatunnelman takaamiseksi vieressä häärinyt koira astui pari kertaa laahuksen päälle. Pakko tunnustaa, että fiinistä asustaan huolimatta valmis luminainen muistutti mörön ja muumin risteytystä. Edellisestä lumiukostani on jo ainakin 20 vuotta, joten eiköhän pieni haparointi muotoilussa ole noin pitkän tauon jälkeen ihan sallittua. Ainakin aloitin vuoden luovan ennekkoluulottomasti!
Talven tähän mennessä paras hetki oli, kun sain graduseminaarin pidettyä ja se meni ihan nappiin. Vitsit sitä helpotuksen määrää!