Pehmeämpi koti

Välillä sitä yllättää itsensä. Iltapäiväväsymys sai eilen väistyä päiväunien päätteeksi ja mylläsimme mieheni ideasta makuuhuoneen järjestystä hieman väljemmäksi. Heitimme Bestå-kaappeja päällekkäin entisen rivistön sijaan (näkyy alla olevissa parin päivän takaisissa kuvissa) ja saimme vihdoin esille Tuomaksen 17-vuotiaana maalaaman autotaulun. Pidän siitä valtavasti enkä vähiten siksi, etten voi kuin kuvitella minkälaista keskittymistä ja taitoa tuollaisen maalaaminen vaatii.

Meillä on remontti edelleen tietyiltä osin kesken ja täytyy sanoa, että ymmärrän nykyisin oikein hyvin sen, että ihmisillä on viisi vuotta jalkalistat laittamatta. Olen aivan suosiolla keskittynyt niihin sisustusjuttuihin, jotka innostavat juuri nyt, olkoonkin että keittiöstä puuttuu vielä tuikitarpeellisia laatikoita ja saunan lauteet odottavat kiinnittäjäänsä. Odotan kovasti sitä päivää, kun meillä kohtaa Tuomaksen kanssa motivaatio, vapaa-aika sekä tekemisen vire — siihen saakka en murehdi keskeneräisistä kohdista, siinäpä odottelevat.

Tuomaksen veli ja vaimonsa lähtivät meiltä reilu viikko sitten Haaparannan Ikean kautta kotiin ja sanoimme, että jos bongaatte alennuksesta villamattoja niin laittakaa kuvia. Saimme näpsyt muutamasta ehdokkaasta ja tämä 170 x 220 cm tummanharmaa Almsted-villamatto oli lopulta se, joka muutti meille. Matto oli ollut mallikappaleena sänkyosastolla ja saimme sen erittäin huokeaan 60 euron hintaan. Perheemme pienimmät jäsenet ovat olleet tästä pehmosta enemmän kuin innoissaan, sillä siinä voi nukkua, leikkiä pallolla ja köyhnätä syömisen jälkeen. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Jännän tästä asiasta tekee kuitenkin se, ettei näemmä yhtä mattoa ilman toista, kolmatta ja neljättä. Se on vähintääkin hämmentävää, että olet pohtinut mattojen hankkimista monta kuukautta, etsinyt sopivia, luovuttanut kun miellyttäviä tai budjettiin mahtuvia vaihtoehtoja ei vain löydy ja tadaa — yhtäkkiä ne saapuvatkin nenäsi eteen muutamasta eri paikasta ihan yllättäen, ilman turhaa yrittämistä.

Tilasin pari päivää sitten ruokailuryhmän alle helposti pestävät ja eläväpintaisen harmaat puuvillamatot (koska barffaavat koirat), joiden kuvio ja sävy oli juuri passeli meille. Vuodesohvamme eteen on tulossa blogiyhteistyön merkeissä valloittava matto, josta bloggaan teille heti, kun se saapuu tänne Napapiirille saakka. Eilen bongasin erittäin siistin puuterinvärisen puuvillamaton paikallisesta roskalavaryhmästä, se oli kokonsa ja sävynsä puolesta aivan täydellinen meidän vanhan senkin eteen. Tahti on ollut hengästyttävä ja hyvin epätyypillinen tässä osoitteessa.

Makuuhuoneen valkoisella ja muhkealla villamatolla ei ole enää mitään kiirettä.