Minulla on ollut monta kuukautta rästissä yksi taloomme liittyvä paperisotajuttu, johon minulla ei ole riittänyt energiaa koko keväänä. Tänään otin papereita niskavillasta ja saimme ihanien naapureidemme kanssa asian valmiiksi ja meistä jokainen taisi tehdä tänään reilut kahdeksan tuntia töitä saadaksemme tämän kivirokan pois päiväjärjestyksestä.
Taivas, että yksi asia voikin hidastaa ja varastaa energiaa, jonka olisin voinut käyttää vaikkapa töihini (ja nukkumiseen). Jos sain viime viikonloppuna erä- ja otteluvoiton noustessani tomeralla räpylällä stressaavien asioiden niskan päälle niin tänään tunnen olevani sata kertaa helpottuneempi.
Joskus oikea aika asioiden tekemiselle on vähän liian myöhässä, uskokaa pois. Olen ollut aiemmin hyvin tarkka minuuttiaikataululla eläjä, joka täytti kalenterinsa aina äärimmilleen ja teki asiat muutenkin joko kunnolla tai ei ollenkaan. Minulla oli jokin sisäänrakennettu tapa suorittaa elämää niin nopeasti kuin mahdollista, kunnes elämässä tuli vastaan asioita, jotka päästivät minut miettimään vähän tarkemmin sitä, onko tuollainen elämäntyyli sittenkään kovin kestävällä pohjalla.
Alan vihdoin ymmärtää tasapainon merkitystä elämässä, sitä ettei tarvitse olla kaikki tai ei mitään-tyyppi. Ei tarvitse tietää kaikkea eikä ehtiä kaikkeen. Voi vastata kysymyksiin en tiedä ja olla rehellinen itselleen omista voimavaroista, rajoituksista, kunkin päivän olotilasta ja sanoa vähän kehnompina päivinä itselleen, että kyllä se ihan hyvä riittää tänään.
Olen pohtinut hyvinvointia todella paljon viime aikoina, sillä tuo sana on muuttunut viime aikoina pelkästä sanasta aika paljon autenttisemmaksi sisällöksi omassa arjessani. Kaksi viimeisintä kasvunpyrähdyvuotta eivät ole olleet elämäni helpoimmasta päästä, mutta toisaalta tykkään näistä silti. Ilman mahalaskuja voisi olla vaikea huomata pieniä hyviä juttuja ja siitähän elämässä on loppupeleissä kysymys. Tästä syystä mahalaskut kuuluvat ennemmin kastiin ihan hyvä kuin kamala.
Mahalaskujen nerous piilee siinä, että jälkikäteen sitä voi huomata vieneensä pienen tuon töyssyn avustuksella omaa henkistä kehitystään taas hippasen eteenpäin ja ymmärtävänsä elämästä vähän enemmän kuin ennen. Tajuaa, ettei kaiken pidä olla niin ihmeellistä, tavallinen riittää.
Kuullostaa niin tutulle, minulla päässä surraa koko ajan mitä tekisi seuraavaksi. Siihen mua on auttanut lapulle listaaminen, että saa pois päästä ne asiat, tekemättömät työt. Ja sitten toinen, että kehuu itseä niistä tehdyistä jutuista (vaikka tekis vaan yhen pienen jutun päivässä), niin että tulee tunne että on tehnyt riittävästi ja aikaa jää sitten hyvinvoinnille ja kivoille jutuille. Koska elämä on oikeasti tässä ja nyt, ei tulevaisuudessa. Viime aikoina olen vahvasti oivaltanut sitä hetkessä elämistä, jos aina unelmoin että tulevaisuudessa minulla on nämä asiat kunnossa niin en ikinä tässä hetkessä osaa olla onnellinen. Juju on siis siinä, että tässä hetkessä asiat… Lue lisää..
Heya i’m ffor the primary time here. I came across this board and I find It truly helpful & itt helped me out much. I’m hoping to provide something again and aid others such as you aided me.
Hmm, mulle kontrasti on aika suuri, koska olin jo päässyt tilaan, jossa asiat on järjestyksessä niin mielessä kuin elämässäkin ja kaikki turha suorittaminen karsittu. Sitten tämän meidän taloprojektin mukana tulikin miljoona yllätystä, joiden kanssa on vaan pakko surrata eteenpäin, vaikkei oikein rempan jälkeen jaksaiskaan. Kiitos lauseestasi: “kehuu itseä niistä tehdyistä jutuista (vaikka tekis vaan yhen pienen jutun päivässä), niin että tulee tunne että on tehnyt riittävästi ja aikaa jää sitten hyvinvoinnille ja kivoille jutuille”, tässä piilee totuuden siemen, jota jäin miettimään syvällisemminkin! Mitä tulee raakaruoan hintaa koskevaan postaustoiveeseen niin se taitaa valitettavasti jäädä tekemättä. Aina on ihmisiä, joiden mielestä terveellisesti… Lue lisää..
Ymmärrän näkökulmasi kyllä, olet ehkä kohdannut enemmän mielipiteitä aiheesta ja sen takia sen aiheuttama turbulenssi ei innosta 🙂 En edes osannut ajatella, että siihen liittyisi tuollainen puoli, mutta tottahan se varmaan on, jotkut voi kokea sen jopa todisteluna. Aihe on vaan mielenkiintoinen, koska eihän ruokailussa ole yksistään kyse siitä rahasta ja nautinnosta vaan jotenkin itse ajattelen että vaikka ruokalaskut ovat ehkä nousseet, niin se mitä siitä on saanut takaisin on niin paljon enemmän henkisesti ja fyysisesti. En tosiaan itse laske paljonko ruokiin menee rahaa enemmän kuin ennen, hyvä olo voittaa lopulta ja tosiaan, ei se terveellinen ruoka välttämättä ole niin… Lue lisää..
Juurikin näin 🙂 Meilläkään ei tule laskettua paljonko ruokaan menee rahaa, koska se on meille prioriteettilistalla aika korkealla.