Elämää (on) homealtistuksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa

Tapani vastaisesti haluan tänään pitää lempeän hyvinvointipaasauksen, itselleni ja teille. Elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys. Tämä on tullut itselleni harvinaisen selväksi varsinkin terveyden, tai oikeammin sen romuttumisen vuoksi.

Niille, jotka eivät ehkä ole seurailleet blogiani alkuajoistani saakka, voin kertoa tiivistetysti, että takavuosien krooninen migreeni vei minut jo 18-vuotiaana sängyn pohjalle pahimmillaan 18 päiväksi kuukaudessa, kunnes löysin 20-vuotiaana avun ruokavaliosta. Kroonistunut migreenini parantui parissa kuukaudessa ja nykyään migreeni muistuttelee itsestään ainoastaan kuukausittaisten hormonimuutosten aikana, jos silloinkaan.

Kaikista pahimmat asiat liittyvät kuitenkin neljään eri aikuisiälläni tapahtuneeseen homealtistukseen, jotka romuttivat terveyteni samalla voimalla kuin moukarilla lyötäisiin posliinikippo rikki. Pari vuotta sitten sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, luultavimmin aiempien homealtistusten vuoksi.

Asiat voisivat aina olla pahemminkin, mutta näin nuoreksi ihmiseksi olen ehtinyt saada osakseni aikamoisen vuorellisen terveyshaasteita. Joskus mietin kuinka rampa olisinkaan nyt, jos en olisi tehnyt mitään terveyteni eteen, vaan olisin istuskellut sohvalla. Ei sillä, että näyttäisin ulkoisesti kovin sutjakalta vieläkään, mutta en edes uskalla kuvitella minkälainen olotilani ja ulkomuotoni olisi, jos olisin vain hyväksynyt hiljaa kohtaloni. Omasta terveydestä huolehtiminen on asia, jonka suhteen ei saisi olla milloinkaan saamaton.

Sairaudet ovat antaneet minulle enemmän perspektiiviä kuin mikään muu – monetkaan arkiset vastoinkäymiset eivät enää hetkauta, kun on menettänyt itsestään jotain olennaista. Ovatko kaikki lopullisia menetyksiä, sitä en vielä tiedä. Vaikka toipumisvauhtini on ollut hidas, eteenpäin mennään. Kiitollisuus siitä mitä elämässäni jo on, tekee minut todella iloiseksi. Luin jostain, että kiitollisuus on kateuden vastakohta – kun olet kiitollinen, et vertaa omaa elämääsi muiden elämään, siihen mitä heillä on ja mitä sinulla ei ole. Minulla ei ehkä ole optimaalisinta terveyttä tai ulkoisesti kiinteää kroppaa juuri nyt, mutta minulla on tahdonvoimaa ja toimintakyky, jota voin harjoittaa koko ajan paremmaksi. Minulla on maailman paras miniperhe, rakkautta täynnä oleva koti ja kourallinen läheisiä.

Näin käy, kun aamu-uninen herää aamutreeneihin. Onneksi housut olivat oikeinpäin.

Aina ei ole helppoa olla rakentava itseään kohtaan, vaan joukkoon mahtuu niitäkin päiviä, jolloin mietin tosissani, etteikö mikään riitä. Tunnen itsesääliä ja tekisi mieli harmitella kaikille miten surkea tuuri minulla on ollut, ymmärtäkää nyt raukkaa! Noina hetkinä haluaisin myös huutaa ihan koko maailmalle, että ettekö tajua miten paljon minä yritän.

Näin nuorena ihmisenä sitä toden totta haluaisi olla elämänsä vedossa – jaksaa ilman järkyttävää ponnistelua. Mutta noina surkeina päivinä muistutan itseäni siitä, että on minun käsissäni keräänkö ja liimaanko minä yhteen tuon moukarilla särjetyn posliinikipon sirpaleet. Kukaan ei liiku, ajattele, nuku, syö tai toimi minun puolestani. Ajattelen terveydestäni huolehtimisen etuoikeutena; minun ei pidä, vaan minä saan huolehtia itse itsestäni.

Asioilla on aina puolensa, myös tällaisilla nopeasti ajateltuna negatiivisillakin. Juuri nämä henkilökohtaiset terveyskoettelemukseni ovat saaneet minut kiinnostumaan hyvinvoinnista ja terveellisestä ruoasta. Jos ajattelen vielä pidemmälle, voin todeta tekeväni nykyistä työtäni täysin sairastumisieni ansiosta. Perustin migreeniaikoina hyvinvointiblogin, joka kasvoi vuosien mittaan tähän pisteeseen, jossa toimin nykyään Jolien kauneustoimittajana, vapaana valokuvaajana, bloggaajana sekä tapahtumissa toimivan Super-Pirtelöbaarin toisena osapuolena. En voisi toivoa enempää juuri tässä elämäntilanteessa.

Se mikä ei vie eteenpäin, saa jäädä pois – olipa kyse mentaalisista, henkisistä tai fyysistä esteistä. Tiedän, että tästä posliinikiposta ei tule välttämättä enää yhtä ehyttä kuin se on joskus ollut, mutta lähelle voin päästä uusien särmien kera.

Onnistuminen on sitä, että nousee kaatumisen jälkeen.

Onnistuminen on sitä, että nouset vaikka olisit kaatunut lukemattomia kertoja. Tässä pelissä kirjaa pidetään kaatumisten sijaan ylösnousuista – ja ystävät, minusta on kasvanut jo aika hyvä ylösnousija.