Juhlat, mikä ihana syy kerätä kasaan kourallinen tärkeitä ystäviä, ottaa ihan luvan kanssa yhteistä aikaa höpötyksille ja laittaa tomusokerit pöllyämään! Tuntuu, että nykyään kaikilla on aivan mahdoton kiire – ja jos ei kiire, niin sitten energiapula. Kaamosta vasten oli siis oiva tilaisuus järjestää pienet yllätyskekkerit tärkeimmille.
Tämänkertaisiin juhliin teema ja syy löytyivät helposti, sillä rakas isosiskoni odottaa esikoistaan ja alakerrassamme asuva ystäväni odottaa kolmatta pienokaistaan. Molempien suloisten naisten lasketut ajat ovat tammikuussa alle viikon erolla, tiedossa on siis jännittävä ja vauvantuoksuinen alkuvuosi.
Siskolleni Sofialle jouduin vinkkaamaan juhlista etukäteen, että sain hänet paikan päälle tuolta 150 kilometrin päästä, mutta ystäväni Riinan kanssa olin sopinut “menosta kaupungille”. Riisuin tästä periamerikkalaisesta juhlasta pois kaiken turhan, kuten onginnat, kipsivalut ja vaippakakut. Jäljelle jäi olennaisin, eli rento fiilis, viisi hykerryttävän söpöä ystävääni ja herkullista hömppäruokaa.
Kiire on juhlien suhteen yksi pahimpia asioita ja siksi tapanani on valmistella asiat mahdollisimman hyvälle tolalle jo edellisenä päivänä, että itse juhlapäivänä on aikaa tehdä viimeiset silaukset ajatuksen kanssa. Leipominen, kun sen saa tehdä rauhassa, on tosi rentouttavaa puuhaa aina vatkaamisesta täyttämiseen ja koristeluun saakka — varsinaista mielen ruokaa. Vauvajuhlien teemaväreinä oli musta-valkoinen yhdessä pastellisävyjen kanssa, muutoin sovelsin kattauksessa niillä jutuilla, joita kotoa löytyi valmiiksi. Ystäväni eivät ole krumeluurin ystäviä, yksinkertainen toimii aina.
Tein remontissamme ylijääneestä valkoisesta suojapaperista pöytäliinan, jonka teippauksessa mieheni auttoi minua. Käytin vanhaa, harmaantunutta puulautaa kuppikakkujen alustana, pienenä pöytäsomisteena oli luonnonkuidusta valmistettua narua, pöydän yläpuolella kesällä pop-up-smoothiebaarissamme olleita vaaleita pom-pomeja ja kirppareilta bongatuissa pikkupulloissa ystävän tuoman kukkakimpun viimeiset kukat. Juhlasomistuksessa minulla on vähän samanlainen meininki kuin valokuvaamisessa — en suunnittele liikaa, fiilis saa viedä.
Leivon perinteisellä tavalla ehkä pari kertaa vuodessa, mutta silloin kun tuohon puuhaan ryhdyn niin teen sen kunnolla. Sisäisen sokerileipurini villiintyessä pyöräytin pöytään suklaa-vadelma-kakun, hopeatoffee-cupcakeja, vichy-omenamehu-sitrus-boolia ja hetken mielijohteesta elämäni ensimmäisen voileipäkakkuni. Kerron tämän: jos jossakin on paljon tuorejuustoa, poroa, punasipulia ja suolakurkkua, niin se ei voi mennä pieleen — ei, vaikka olisi kuinka ensikertalainen.
Kakun idean keksin jo syyskuussa ja on kyllä todettava, että tuollainen kärrykakku on tosi helppo toteuttaa. Tein kakkupohjan 24 cm vuokaan, leikkasin kolmeen osaan, täytin vadelmatäytteellä ja laitoin yöksi jääkaappiin irtopohjavuoassaan mehevöitymään.
Mulla oli juhlapäivän aamulla yhdet raskauskuvaukset ja sen jälkeen olinkin sitten helisemässä tuon vaahtokarkkikuorrutteen ja tomusokeripilven kanssa. Tämä oli elämäni toinen kerta, kun työskentelen tällaisten kuorrutteiden kanssa ja on todettava, että siinä tehdessä tuli pari kertaa ikävä anoppia, joka olisi kakkueksperttinä pyöräyttänyt tämän varmasti hetkessä valmiiksi. Kuorrute vähän repesi tuolta kopan kohdalta siinä vaiheessa, kun nostin sen kakun päälle ja hädissäni tein sitten mustasta sokerimassasta tuollaisen harson. En ollut ajatellut tehdä kärryyn pyöriä, mutta Tuomas keksi että nuo kuppikakuthan toimivat mainiosti pyöristä, siispä sellaiset siihen alle.
Sellaista oli meillä viikonlopun ohjelmassa. Mietin paraikaa mitkä voisivat olla seuraavat kekkerit, meidän tuparithan ovat myös vielä pitämättä ja toisaalta houkuttelisi valtavasti järjestää ystävien muksuille lastenkutsut. Tänä vuonna en kaadu kaamokseen, vaan nautin siitä että on oman kodin katto pään päällä ja mahdollisuus järjestää yhteistä aikaa tärkeiden ystävien ja pikkuihmisten kanssa. Käyn vielä loput vauvajuhlien kuvat läpi ja sitten nämä meidän odottajat saavat omat kuva-albuminsa muistoksi tästä päivästä.
Kiitos Anna, Emma, Johanna + tädin rakas sulosilmä, Sofia ja Riina — olette tosi rakkaita.
