Viime viikot ilma on ollut sakeana kukkaishuumaa. Ajoittain helteinen lämpö on saanut alkukesän kukat kasvamaan, kukoistamaan ja lakastumaan lähes hektisellä kiihkolla. Hajuaistin hemmotteluviikot alkoivat vaahterankukilla, jotka saivat pian seuraa tuomen hunajaisista tuoksuista. Ennätin juuri ja juuri virittää aistini kielojen taajuudelle, kun syreenipensaat puhkesivatkin jo täyteen kukoistukseen.
Kukkia on ihana nuuhkia, mutta monia niistä voi myös syödä. Vaahteran- ja männynkukat menivät jo, mutta vielä hetken löytää hehkeää syreeniä ja juuri nyt on alkamassa ruusujen aika. Kukkaisruoka onkin varmasti kaikkein ihaninta ja herkintä kesäruokaa.
Syreenin parfyyminen aromi maustaa ihanasti veden, kun pidät kukkaterttuja jonkin aikaa vesikannussa. Kukkia voi käyttää myös jälkiruokien ja leivonnaisten maustamiseen. Ne maistuvat hieman sitrukselle ja syreenille tietysti, mutta maku on tuoksua vienompi. Se myös vaihtelee pensaasta toiseen.
Aromaterapeuttisesti syreeniöljyllä on raportoitu olevan rauhoittavia ja puhdistavia vaikutuksia. Sen sijaan itse kukkien syömisestä tuskin on virallista terveystietoa. Mutta jos annos näyttää tältä, eihän se voi tehdä muuta kuin hyvää sielulle ja sydämelle!
Syreeninkukka-mousse
- 2,5 dl kuorittuja manteleita liotettuna n. 8 t
- 1,25 dl kookosmaitoa
- 1 rkl soijalesitiinirakeita
- 1,25 dl juoksevaa hunajaa
- 1 dl syreenin kukkia *
- 0,5 dl kaakaovoita sulatettuna
- 1 tl vaniljauutetta tai 1/2 vaniljatangon siemenet
- 1/8 tl laadukasta suolaa (esim. Himalaja)
- vettä n. 0,75 dl
Kaada manteleiden liotusvesi pois ja huuhtele. Lisää tehosekoittimeen mantelit, vesi, hunaja, lesitiini, syreenin kukat ja lopuksi sula kaakaovoi vähitellen. Blendaa niin tasaiseksi kuin mahdollista, lisää tarvittaessa vielä vettä. Parasta mousse on, jos laitat sen vielä hetkeksi jääkaappiin. Koristele ennen tarjoilua sireeninkukilla.
* Samaan tapaan voi valmistaa myös ruusu- tai orvokkimoussen vain vaihtamalla kukat. Ruusua ja orvokkia voi laittaa hieman reilummalla kädellä, sillä niissä on huomattavasti vähemmän hapokkutta/ karvautta syreenin kukkiin verrattuna.
Oioioi! Kiitos että muistutit syötävistä kukista. Ja tuo syreenimousse ja syreenivesi…huh, pakko testata!
Viime viikkoina on tullutkin haisteltua ja katseltua syreenejä vähän sillä silmällä, että mitäs jos noista jotain kokkailisi. Kiitos inspiksistä, vaikuttaa aivan jumalaiselta!
Ihanan näköinen mousse, täytyy ehdottomasti kokeilla 🙂 En vain ole uskaltanut mennä syreenin kukkia poimimaan kun pensaat tuntuvat aina kasvavan toisten pihoilla..Löytyykö pensaita myös luonnosta? Ja keruussa pätevät varmaankin samat “säännöt” kuin villivihannesten keruussa (ei suoraan tien vierestä, eikä koko pensaan kynimistä)?
Virpi, suosittelen lämpimästi 🙂
Tää on kyllä sellaista prinsessaruokaa 🙂
noora, ihan luonnonvaraisena sireeni tai pihasyreeni siis ei kasva, mutta olen sitä joskus löytänyt metsiköstä vanhojen pihojen jäänteiltä. Ja samat säännöt tosiaan, kuten villivihannestenkin kohdalla. Kukkaterttujahan ei tarvitse kovin montaa, joten pensaita ei tarvitse verottaa rankalla kädellä.