Tiedän, joulu on jo ohi. Silti tämä otsikko, sillä esittelyyn pääsee makein joululahjani, nimittäin Vaneljaisen ihanan Virpi Mikkosen leivontakirja Kiitos Hyvää. Tämä innolla odottamani opus tosin kolahti postiluukusta jo hivenen ennen pyhiä. Mutta juuri sopivasti, että pääsin testaamaan paria reseptiä joulun herkkupöytään.
Kirja on kansia myöten eteerisen kaunis ja tekijänsä näköinen. Samaa voin sanoa myös resepteistä. – No, yleensäkin kaikki, mitä olen Virpiltä testannut jo aiemmin mm. Kiitos Hyvää – blogista tai Vaneljan sivuilta on ollut hyvää. Ohjeet ovat selkeitä ja maut kohdillaan. Ja jos kirjan esipuheisiin on luottamista, kansien väliin on koottu parhaista parhaat. Odotukset olivat siis aika korkealla.
Ensi vilkaisu resepteihin aiheutti vakavaa valinnan vaikeutta. Oivaltavan reseptiikan lisäksi pidän kirjassa siitä, ohjeet eivät alleviivaa olevansa raakaa, terveellistä tai erityisesti mitään muutakaan paitsi hyvää oloa vaalivia, herkkuja rakastavan nautiskelijan “hyveitä”. Makean maistelun jälkeen luvataan, että olo on keveä ja raikas, minkä uskonkin, sillä valkoinen sokeri, vehnä ja prosessoidut tuotteet on ohjeista unohdettu. Keittiössä mennään luomuhengessä adoilla aineksilla.
Lopulta rajasin testiryhmäni resepteihin, joiden ainekset olivat käden ulottuvilla. Otokseen valikoituivat Lakristilla säväytetyt anis-viikunakeksit sekä Vadelmatangot. Edellisistä löydät arvion jo Lotan blogista, joten ei niistä tässä sen enempää (paitsi että jaan hehkutuksen). Sen sijaan tarjoilen teille annoksen Vadelmatankoja, joiden ohje on vieläpä helppo parin aineksen karamellioivallus.
Älkää antako kikkaraisen ulkonäön hämätä. Se johtuu omasta laiskuudestani, sillä joulukiireissäni vain sutaisin taikinasta nopeasti pursottimella pikku pötkyjä. Alkuperäisessä ohjeessa pinkit karamellitangot ovat pitkiä ja hoikkia ja värjätty punajuurimehulla, mistä myöskin lintsasin. Luotto pelkkään vadelmien värivoimaan, paljasti, että se ei kuivatusvaihetta oikein kestä ja naturelli melli oli väriltään hieman rusehtava. Mutta maku sen sijaan… se oli mainio. Ja rakenne ihanasti sitkas mutta pehmeä sisältä. Vielä kun lisäsin ohjeeseen omasta päästäni ja joulun kunniaksi jauhettua anista ja ripauksen kanelia lopputulos oli kuin vadelmalakritsia.
Karkkihampaani ei usein kolota, enkä muista koska olisin viimeksi mussuttanut muuta kuin tummaa tahikka raakasuklaata. Ennustan kuitenkin, että näiden vadelmalakujen (sillä sellaisiksi ne meillä oitis ristittiin) myötä perjantainamit ovat tehneet vääjäämättömän paluun.
Vadelmatangot
(suluissa omat tuunaukseni)
- 4 dl tuoreita taateleita
- 2 dl pakastekuivattuja vadelmia (laitoin kolme)
- 1/2 dl punajuurimehua (laitoin vettä)
- (1 tl jauhettua anista ja 1/4 tl kanelia)
Poista taateleista kivet ja kuori tarvittaessa (en kuorinut). Ohjeen mukaan kuoren saa kätevästi pois juoksevan veden alla. Tehosekoita taatelit ja vadelmat. Lisää punajuurimehu tai vesi (sekä mahdolliset mausteet). Sullo taikina pursotinpussiin ja truuttaa tangoiksi leivinpaperoidulle pellille. (Testasin myös, että taikinasta saisi myös kivoja pikku ruusukkeita johonkin koristelutarkoitukseen.) Lämmitä uuni 75 asteeseen ja kuivattele tankoja 3 – 4 tuntia. Vaihtoehtoisesti voit käyttää raakaruokatyyliin n. 45 asteen lämpöä ja kuivatella yön yli. Tangot ovat uunista/ kuivurista otettaessa hieman pehmeitä mutta jähmettyvät jäähtyessään. Säilö lasipurkkiin, jossa on tiivis kansi.
Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Hauskaa että päädyit samoihin kekseihin, ne olivat kyllä loistavia! 🙂 Nuo kirjan monet karkkiohjeet houkuttais kyllä myös kovasti, mutta nyt on ehkä pakko pitää pieni joulunjälkeinen herkkutauko 😉
Lotta, jotenkin kirja avautui koko ajan viikunakeksien kohdalta, joten pakkohan niitä oli sen(-kin) vuoksi testata. Ja tosiaan hyviä ovat. Ja kunhan jouluherkut on sulateltu niin epäilemättä palaan takaisin kirjan karkkiosastolle.