Muutokset elämässä on helppo hyväksyä, jos ne koskevat jotain sellaista mitä olemme toivoneet. Parhaimmillaan tällaiset muutokset ovat kuin happipullo keskellä avaruutta, on taas helpompi hengittää. Ajatus juoksee, mieli iloitsee ja kaikki tuntuu mahdolliselta.
Sen sijaan odottamattomat muutokset elämässä voivat yllättää eikä vähiten omien tunteiden puolelta, jolloin itsensä voi löytää miettimästä, että miksi ihmeessä olen koko ajan stressaantunut ja kiukkuinen. Tällaiset elämän ahtaat tilanteet auttavat terävöittämään mieleen ymmärrystä ja kehittämään omaa asennetta, näkemään miten todella suhtaudumme asioihin. Hölläämään omia odotuksiaan ja yksinkertaistamaan arjen rutiineja äärimmilleen.
Naureskelin ystävälleni muutama päivä sitten, että kun pääsemme takaisin kotiin, meillä on varmasti vielä vuodenkin päästä muuttolaatikoita purkamatta, sillä sen verran tämä ruljanssi on voimia verottanut. Aika suloista on kuitenkin se, että pääsemme pahimman kaamoksen aikana takaisin kotiin — luulenpa, että olo on silloin samanlainen kuin karhuilla talviunille kömpiessään: levollinen, raukea ja onnellinen.
Vaikka päällimmäisenä ajatuksena on hyvä pitää asioiden valoisa puoli ja suunnata katse sinne tulevaan hyvään, niin silti on lupa tuntea välillä surua. En luokittelisi surua negatiiviseksi tunteeksi, sillä kysymyshän on aina loppupeleissä siitä, missä kuosissa perusasenteemme on. Jos asenne on kaikkeen pessimistinen, silloin surukin jää helposti päälle ja tunteesta voi muodostua ongelma.
Suru ja viha itkuineen ovat mielen kannalta kuitenkin välillä oikein tervetulleita vieraita, sillä mikäpäs puhdistaisi mielen sopukoita paremmin kuin omien tunteidensa hyväksyminen. Satunnainen tunteidenpurkaus puhdistaa ilmaa ja mieltä paljon tehokkaammin kuin tunteiden patoaminen. Tunteidenpurkaus on yksinkertaisimmillaan sitä, että sanomme ääneen olevamme surullisia. Ironista kyllä, tuon lauseen sanomisen jälkeen olo ei ole enää yhtään niin surullinen.
Itse ajattelen siten, että kun tunteet käy sillä nimenomaisella hetkellä läpi, niitä ei tarvitse enää viikon päästä olla märehtimässä. Joten vaikka täällä päässä on välillä revitty hiuksia omasta päästä, puuskutettu hetkinen vihan tunteita ulos ja vuodatettu surun kyyneleitä, on mieli silti pääasiassa positiivinen ja levollinen.
On hyvä muistaa, että ulkoiset asiat tai materia eivät koskaan määrittele onneamme tai sen määrää. Materian voi aina menettää, mutta positiivisen asenteen voi aina säilyttää, jos sitä muistaa ylläpitää. Onni on mielentila, joka sisältää omalla kohdallani eniten niitä arjen ohikiitäviä hetkiä, joihin liittyvät elämäni tärkeimmät ihmiset.
Monesti kaikki on huonosti-asenteen takana on vain se, ettemme ole moodanneet mieltämme keskittymään tarpeeksi hyviin asioihin. Antaa niiden ikävienkin tunteiden käydä kylässä välillä, ei se haittaa. Mutta muistetaan päästää niistä myös ajoissa irti, sillä hyvää on ympärillämme aina enemmän kuin huonoa.
Jos emme löydä hyvää, nyt on loistava aika alkaa etsiä hyvää.
