Satuin kuuntelemaan Susan Cainin TED-talkin: The power of introverts. Vaikka Cain puhuu asiasta amerikkalaisesta näkökulmasta, aihe kolahtaa yhtä lailla – ja ehkä vielä läheisemmin meihin suomalaisiin. Mainitaanhan meidät nasevasti kansana, joka vaikenee kahdella kielellä.
Introverttius ja ekstroverttiys ovat eroja tempperamentissa jalostuen kehityksen myötä erilaisiksi persoonallisuuden piirteiksi. Eri tilastojen mukaan n. 1/3 meistä on pohjimmiltaan introvertteja ja riippuen kunkin henkilökohtaisesta kehityspolusta tämä synnynnäinen ominaisuus voi ilmetä eri tavoin. Kaikki introvertit eivät ole erakkorapuja, vaan piirre saattaa ilmetä esim. rakkautena yksilölajeihin, uppoutumisena kirjoihin tai ajoittaisena tarpeena viettää viikonloppu ihan vain itsekseen.
Nykypäivän avoimuutta, ulospäinsuuntautuneisutta ja aktiivisuutta suosivassa kulttuurissa moni introvertti saattaa kokea em. tarpeet ristiriitaisiksi. Paineita lisää se, että introverttiys, ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko kytketään usein yhteen. Vastaavasti stereotyyppinen mielikuvamme elämässä menestyvästä unelmansa saavuttajasta taas on menevä, supersosiaalinen verkostoituja. Introvertti ei kuitenkaan välttämättä ole arkajalka. Monet merkittäviin tekoihin yltäneet historian henkilöt ovat olleet rohkeita oman tiensä kulkijoita, kuten vaikkapa Mahatma Gandhi. Ujous on käyttäytymismalli (esim. vältellään sosiaalisia tilainteita, koska ne tuntuvat pelottavilta). Introverttiydessä taas on kyse motivaatiosta, siitä kuinka suuri tarve ylipäätään on olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Introvertti ei ehkä ole se kaikkein säihkyvin party-beibe. Kyse ei kuitenkaan ole ujoista seinäkukkasista, vaan ihmissuhteissa laatu ajaa määrän edelle. Ja kuka oikeastaan määrittelee, mikä on paras tapa nauttia kemuista: Häärätä juhlien keskipisteenä, vai seurata menoa hieman sivummalta yleisistä fiiliksistä nauttien? Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö introvertit uskaltaisi asettua parrasvaloihin, kun tarve vaatii. Vaikka esiintyminen massoille ei ehkä olisikaan introvertin mukavuusauleella, moni julkinen puhuja, esiintyvä taiteilija tai huippujohtaja paljastuu yllättäen introvertiksi. Esimerkkeinä vaikkapa Bill Gates, Audrey Hepburn tai Susan Cain itse, joka esiintyy puheessaan erittäin karismaattisesti ja luontevasti. Kun sosiaalinen tilanne heittää tavanomaista enemmän haastetta, myös pohjatyö tulee tehtyä huolella ja omat taidot kehittyvät jopa enemmän kuin nopeasti improvisoivalla stand-up esiintyjällä.
Introverttiyden ja alakulon välinen yhteys on niin ikään usein mainittu ominaisuus. On totta, että luonnostaan ulospäinsuuntautunut, toisten energioilla käyvä henkilö tuntee herkästi itsensä yksinäiseksi ja onnettomaksi joutuessaan olemaan itsekseen tai muuten introvertissä ympäristössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että introvertti kokisi samoin. Introvertti ei hakeudu yksinäisyyteen ujoudesta tai olosuhteiden pakosta, vaan ladatakseen akkujaan tai keskittyäkseen (yksin tehtäviin) mielipuuhiinsa. Moni luova ja älyllinen toiminta edellyttää kykyä työskennellä yksin ja introvertit mainitaankin usein keskimääräistä älykkäämipinä ja luovempina henkilöinä. Toisaalta tarvitsemme myös ulospäinsuuntautuneita toteuttajia tutkijankammiossa syntyneille ideoille. Molemmat osapuolet siis täydentävät toisaan.
Koetko edelleen itsesi nössöksi, kun haluat lähteä juhlista ajoissa ennättääksesi kotiin juomaa kupposen teetä tai rapsuttamaan kissaa ennen nukkumaanmenoa? Tai tunnetko syyllisyyttä, kun haluat kaveriporukassa lähteä välillä omille teillesi? Tai onko sinun vaikeaa selittää sukulaisille, että mökkilomailun sijaan haaveilet kesän vietosta yksinäisten vuorten patikkapoluilla? Käsitykset ekstroverttiyden paremmuudesta ovat nykyajan kulttuurissa syvälle juurtuneita ja kasvatuksen myötä imemme näitä uskomuksia itseemme. Tämä saa monet introvertit pukeutumaan rohkean leijonan kaapuun ja uskottelemaan jopa itselleen olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa ovat. On kuitenkin aika tulla ulos kaapista ja olla rohkeasti se mitä on.
Sitäpaitsi sadepäivät ja kolea sää eivät haittaa olleenkaan, kun voi hyvällä syyllä kääriytyä sohvannurkkaan lukemaan kaikkia niitä inspiroivia kirjoja, jotka ovat odottaneet yöpöydällä loman alkamista.
Introvertti minussa tykkäsi kirjoituksesta, mutta Audrey HePburn ja Bill Gates? Olisi suotavaa osata ihmisten nimet oikein 🙂
Mahtava teksti, ja oikein osuva otsikko. Miellän itseni helposti ekstrovertiksi, koska olen sosiaalinen ja ryhmässä usein melko äänekäs ja keskusteleva. Vastapainoksi kaipaan paljon yksinoloaikaa, ja joskus tuntuu, että se on “heikkous”. Pitäisi kääntää tämä ajattelumalli ja hyväksyä se, että viihdyn yksin, tarvitsen aikaa yksin ja väsyn jatkuvassa seurassa olosta. Juuri nuo ristiriitaisuuden paineet kuulostavat tutulta, ja viimeinen kappale kolahti vallankin! 🙂 Kiitos rohkaisusta!
Olet ihan oikeassa sen suhteen, että nimet olisi ihan suotavaa kirjoittaa oikein, mutta esimerkiksi (lieväkin) lukihäiriö voi vaikuttaa aika vahvasti tähän puoleen. Että toisille niitä kirjoitusvirheitä vain sattuu, vaikka siksi että on aina lukenut jonkun nimen väärin. Ja kun kyseessä ei ole oman äidinkielen kirjoitusasua noudattava nimi, lipsahdus sattuu sitäkin todennäköisemmin. Sitä en tiedä, onko Outilla lukihäiriötä, mutta ei ihan kamalan vakavasta virheestä ole kyse. 🙂 Minä jopa vahingossa luin nimet oikein. Mutta myönnän että itseänikin usein häiritsee melko merkityksettömätkin kielivirheet, typot eivät jostain syystä kuitenkaan, jollei niitä ole aivan määrättömästi.
Minäkin luulin pitkään olevani jonkin asteen ekstrovertti, koska olen puhelias ja yleensä ryhmässä melko helposti lähestyttävä ja helposti lähestyvä. Sitten luin aiheesta vähän enemmän ja tein pari tekstiäkin ja tajusin, että olen vain melko puhelias introvertiksi, siinä kaikki. Tarvitsen kans tosi paljon itsekseenoloaikaa ja illalla pippaloiden jälkeen tai ylipäänsä jostain sosiaalisesta tilanteesta palattuani en voi nukahtaa ennen kuin olen tehnyt jotain itsekseni kaikessa rauhassa. Tässä introverttiys-ekstroverttiysjaottelussa on ihan hyvä muistaa sekin, että eipä juuri kukaan ole mikään puhdas esimerkkityyppi vaan piirteitä on molemmista tyypeistä painottuen vain ehkä toiseen enemmän. Ja olen alkanut hahmottaa, että hyvin monetkin ulospäinsuuntautuneen oloiset ovat tosiasiassa… Lue lisää..
Hehe, olipa eksynyt melkoinen typojoukkio. Pahoittelen! Jouduin julkaisemaan kiireessä, ja oikeinkirjoituksen tarkistus jäi väliin. Kiitos korjauksista 🙂
Kiitos Hanna! Itse (entisenä) kaappi-introverttinä koin pienoisen valaistumisen tajutessani, kuinka moni sosiaalisen tilanteen toimintamalli määritelläänkään ekstroverttiydestä käsin. Kuten esim. juuri tuo juhlakäyttäytyminen.
Pohdiskelija, juuri samoja havaintoja olen tehnyt itsekin. “Sekamuodot” ovat tavanomaisimpia ja tällaisten jopa vähän ärsyttävästi kategorisoivien määrittelyjen välillä vallitsee jatkumo, jolle kukin sijoittuu vähän tilanteestakin riippuen. Toisaalta jaottelut auttavat ottamaan haltuun epämääräisiltä tuntuvia ominaisuuksia, joita itsessään havaitseen.
Niin ja mitä tulee lukihäröisyyteen, niin Pohdiskelijan diagnoosi osui melko lailla oikeaan 🙂
Kiitos ihanasta postauksesta, joka sai lähes “synninpäästön” mittasuhteet mitä introverttiuteen tulee:) Koen itse olevani myös “sekamuoto”, mutta enemmän introvertti, itseni kanssa viihtyjä, joka kaipaa tilaa ajatellakseen, luodakseen ja voidakseen hyvin. Toki viihdyn seurassakin, mutta todellakin sen rajallisen määrän kerrallaan. Joskus tosiaan vain tuntuu, ettei se ole nykyisen teknologiakeskeisen ylisosiaalisen elämän suhteen sallittua.
Sanni, kiitos sinulle palautteesta. Todellisuudessa moni meistä taitaa kaivata ylisosiaalisuuden vastapainoksi rauhaa ja hiljaisuutta ja vähitellen tämä alkaa saada tunnustusta myös julkisessa keskustelussa.
Tätä asiaa liippaa läheltä myös erityisherkkyys. Se lienee aika usein kimpassa introverttisuuden kanssa, vaikka osa HSP -ihmisistä (highly sensitive person) on ekstrovertteja. Aiheesta on suomennettuakin kirjallisuutta, ainakin Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen ja Janna Satrin Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja.
Minttu, todellakin, erityisen herkkien henkilöiden täytyy myös ajoittain vetäytyä omiin oloihinsa palautumaan mm. ympäristön ärsyketulvasta. Oli sitten ekstro- tai introvertti.