Vietämme juhannusaattoa villahuopiin kääriytyneinä. Hyytävästä säästä huolimatta sinnittelemme ulkona. Juttua piisaa, ruoka maistuu taivaalliselta, ja tunnelma on korkealla. Kesken aterian niskaan sataa kuuro, mutta vedämme huppuja syvemmälle ja pidämme lautasista kiinni. Kylmä kuplajuoma vaihdetaan sentään kuumaan juhannusglögiin.
Myöhemmin kömmin saunan rentouttamin jäsenin peittojen alle ja muistelen märkää, mutta iloista pöytäseuruettamme. En voi välttyä ajattelemasta suomalaista sisua: “Juhannuksena rillataan ulkona. Prkl.. Satoi taikka paistoi.” Hämmästyttävää kyllä tunnen hilpeyttä ja kiitollisuutta jopa kamalaa säätä kohtaan. Juhannusaatto oli poikkeuksellisen mukava. Mutta miksi ihmeessä?
Mitä on tämä suomalaiskansallinen sisu? Mystinen voimavara, joka auttaa Jussia tarttumaan kuokkaan yhä uudelleen, kaatuneen Lasse Virénin nousemaan takaisin radalle ja voittamaan 10 000 m olympiakultaa maailmanennätysajalla. Ja minua puskemaan töiden jälkeen Alepan kassien kanssa kotiin vasten viistoräntää…
Sisu on läheistä sukua sitkeydelle (‘resilience’), joka on toiveikkuuden, kiitollisuuden ja myötätunnon ohella yksi tärkeimpiä mielen hyvinvointia lisääviä piirteitä. Sisua tutkinut positiivisen psykologian asiantuntija Emilia Lahti toteaa: “Sisu is more than just a word; it is a philosophy and a way of life.” Sisu on psykologinen ominaisuus, joka avaa pääsyn henkisiin voimavaroihin, joita ei ehkä tiennyt omaavansa. Se auttaa sinua selättämään vaikeudet, voittamaan esteet ja kääntämään elämän heittämät haasteet mahdollisuuksiksi. Sisu auttaa siirtymään passiivisesta kokijasta aktiiviseksi toimijaksi.
Logoterapian kehittäjä, itävaltalainen psykiatri Viktor Frankl kuvaa kirjassaan Man’s search for meaning kokemuksiaan keskitysleirillä ja toteaa, kuinka äärimmäisiset olosuhteet saavat ihmisen löytämään itsestään piirteitä, joita on aiemmin pitänyt mahdottomina. Sitkeys ja psykologinen joustavuus auttavat selviytymään epäinhimillisissä oloissa silloinkin kun näköpiirissä ei (näennäisesti) ole ulospääsyä.
Arkisemman elämän tasolla sisu ja sitkeys auttavat kääntämään niin pienemmät kuin isommatkin vaikeudet henkisiksi voitoiksi. Olennaista on, minkä merkityksen annamme kokemuksillemme. Omaksummeko uhrin vai voittajan identiteetin.
Tasapainon ja mukavuuden tilassa pysyttely on houkuttelevaa, mutta syvällisempää kasvua ja omien potentiaalien löytämistä tapahtuu vasta tasapainon järkkyessä. Kun ympäristön olosuhteet, kehomme tai mielemme pakottaa meidät etsimään uusia ratkaisuja, joudumme kohtaamaan itsemme viistovalossa. Tämä tuo kuitenkin esiin uusia piirteitä ja saa meidät kosketuksiin todellisen, monitahoisen – ja yllättävän voimakkaan itsemme kanssa.
Sanotaan myös, että haasteet ovat oppiläksyjä, joita olemme valinneet itsellemme elämän korkeakoulussa. Ehkä kohdallesi on sattunut laaja oppimäärä, ellei peräti tohtorin tutkinto. Onpa opinto-ohjelmasi mitä tahansa, tärkeintä on se, otatko elämän raekuurot vastaan surkeana voivotellen, eteenpäin puskien vai kenties rohkeasti sekaan heittäytyen. Soiko matkabiisinä Tuonelan joutsen vai Finlandia hymni?
