Pieni ystävä

Tähän jouluun liittyi erityisen paljon lahjoja. Pakettien sijaan itselleni tärkeitä olivat ystävät, jotka muistivat joulutervehdyksin, joiden kanssa kiireen keskellä jaettiin pieni yhteinen hetki tai pyhinä nautittiin leppoisasta yhdessäolosta. Juhlaruokaa oli mukavaa laittaa, kun tiesi tarjoavansa sen ihmiselle, joka on viimeiset kuukaudet elänyt remonttikaaoksessa. Paras mieli tuli kyläilystä yksinäisen sukulaisen luo. Ilo jäi mieleen hyrisemään pitkäksi aikaa.

Jouluksi pääsi kotiin myös pieni ystävä. Kissaneiti, jolle on ennättänyt kertyä hieman liikaa elämänkokemusta ikävuosiin nähden. Kuvassa ihan tavallinen kissa muiden joukossa. Ei hienoa sukupuuta, pöyheää turkkia, erikoista väritystä. Juuri sellainen kissa, joka on helppo ottaa suloisena pikku pentuna, mutta unohtaa, kun mielenkiinto lopahtaa tai elämä pyörähtää uusille raiteille. – Ehkei se niin haittaa, vaikka katti pääsikin karkaamaan. Kyllä joku mummo sen nappaa hoiviinsa…

Onneksi on niitä mummoja ja aktiivisia eläinihmisiä, jotka pelastavat heitteille jätettyjä tai kaltoinkohdeltuja ystäviämme. Tämäkin sulokas silkkiturkki pääsi huolellisen hoidon jälkeen takaisin kissanarvoiseen elämään. Kaikista kokemuksistaa huolimatta edelleen sydän täynnnä puhdasta kultaa, pyyteettömän rakastavana ja luottaen vähitellen siihen, että tämä käsi on hyvä käsi ja tämä koti kissan kokoinen valtakunta.

Eläimet opettavat meitä koko ajan. Ne ovat täydellisesti läsnä tässä ja nyt, murehtimatta mennyttä tai tulevaa – taito, jota me ihmiset joudumme opettelemaan. Usein eläin on se, joka saa kontaktin henkilöön, jota ei ihmisen keinoin tahdo tavoittaa. Hyvänä esimerkkinä eriliaiset terapiaeläimet, jotka työskentelevät mm. kehitysvammaisten tai autistien kanssa. Eläimen silittely laskee kenen tahansa verenpainetta joulukiireisestä äidistä yksinäisiin vanhuksiin. Tummanpuhuva teinikin sulaa eläimen läsnäoloon.

On sanottu, että ihmisen tietoisuuden tason voi mitata siitä, miten hän suhtautuu eläimiin. Tämä ei koske pelkästään lemmikkejä tai luonnon eläimiä, vaan eläinten asemaa ihmisen palveluksessa työnteosta ravinnon tuotantoon. Eläinten hyvinvointia voi edistää monin tavoin. Itselle sopiva tapa voi olla entistä tietoisemmat valinnat ruokakaupassa, kosmetiikkaostoksilla tai siilin ruokkiminen ja lintulauta, kenties kodin tarjoaminen löytöeläimelle tai lahjoitus jollekin eläintensuojelujärjestölle. Mutta ennenkaikkea se, että ottaa vastuun toiminnastaan eläimen kanssa. Lemmikki on pitkäikäinen kumppani, jota ei tule ottaa kevyin perustein.

Mekin kissaneidin kanssa opettelimme ensin koeajalla tuntemaan toisemme. Tosin rakkaus oli välitöntä ja molemminpuolista, joten asia oli oikeastaan selvä jo ensi tapaamisella. Edellisen kissamme kuolemasta oli ennättänyt vierähtää kolme vuotta. En kuitenkaan halunnut hätiköidä, vaikka kotona oli jatkuvasti kissan kokoinen kolo. Vanha suru piti ensin surra pois ja antaa elämän kulua.

Mutta nyt kun aamulla herään vaativaan naukunaan, lakaisen purua hiekkalaatikon ympäriltä ja keräilen leluhiiriä nurkista, tiedän, että valtakunnassa on taas kaikki hyvin.