Olen jakanut täällä erilaisia harjoituksia ja mielitreenejä, joiden tavoitteen on lisätä tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Eilen sain itse päätökseen tiiviin parin kuukauden rupeaman, jonka aikana suoritin Berkeleyn yliopiston järjestämän positiivisen psykologian kurssin. Opintokokonaisuudessa perehdyttiin viimeisimpään tieteelliseen tietoon siitä, mitä se onnellisuus oikein on. Tuli testattua harjoitus jos toinenkin, luettua läjäpäin artikkeleita ja kuunneltua tutkijoiden luentoja. Sen lisäksi, että uutta huippukiinnostavaa tietoa tuli paljon, tuli myös omakohtaisesti (jälleen) todettua, että onnellisuuden opiskelu kääntää vahvasti omatkin suupielet ylöspäin.
Mielessäni onkin sata asiaa, ideaa ja oivallusta, jotka haluaisin heti jakaa kanssanne, mutta opiskelut ja eräs tietty käsikirjoitus vievät tällä hetkellä suurimman osan ajastani, joten maltan mieleni ja asetan juttuideat kiltisti jonoon. Tässä vaiheessa kuitenkin pari huomiota siitä, miksi eriliaiset onnellisuustreenit joskus toimivat, joskus eivät. Ja miten niiden vaikutuksen saisi kestämään hieman pidempään.
Jokainen meistä kaipaa nopeita ja helppoja vinkkejä arjen onnellisuuteen. Hetkellisiä mielialan kohottajia löytyykin kyllä, mutta todellisuudessa onnellisuuden harjoittaminen on usein samanlaista jumppaa kuin muukin uusien taitojen harjoittelu, fyysinen treeni tai vaikkapa dietti. Emme oleta, että parin viikon kuntokuurin tai detox-ohjelman jälkeen saavutetu tulokset säilyvät loppuiän, ellemme jatka aamulenkkejä, vihersmoothieiden suratutellua tai osta uutta kuukausikorttia joogasalille. Sama juttu mielen taitojen kanssa: Jotta voisimme kohottaa omaa henkilökohtaista onnellisuuskuntoamme, harjoittelusta täytyy tulla pysyvää. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että monet näistä taidoista muodostuvat jossain vaiheessa päivittäisiksi rutiineiksi, kuten vaikkapa tietoinen kävelylenkki muutaman kerran viikossa, pienet hiljentymishetket ennen seuraavaa työtehtävää, ystävälliset teot kanssaihmisille, kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoittelu tai sisäisen syyttäjän korvaaminen tietoisesti itseä kannustavilla ajatuksilla päivittäisen työmatkan aikana.
Yhtä tärkeää on valita harjoituksia, jotka tuntuvat kolahtavan parhaiten. Hyöty onnellisuutreeneistä vaihtelee mm. iän, sukupuolen, elämäntilanteen ja kultturitaustan mukaan. Samoin suuri vaikutus on sillä, miten motivoituneita olemme kehittämään taitojamme ja kokeilemaan jotain tiettyä harjoitusta. Myös uskolla on osuutensa, vaikkei mistään uskomushoidosta olekaan kysymys. Jos aidosti uskomme, että voimme parantaa omaa onnellisuuden tasoamme, se antaa kummasti lisävauhtia tiellä eteenpäin.
Ihimismielellä on ilmiömäinen taipumus tottua ja sopeutua eri tilanteisiin. Niin myös eriliaisiin onnellisuuden harjoitteisiin. Oletko ehkä huomannut, että kiitollisuuspäiväkirja toimii alkuun loistavasti, mutta alkaa pikku hiljaa menettää tehoaan. Tietoinen syöminen tuntuu ensin hyvältä ja rauhottavalta, mutta vähitellen kyllästyttää keskittyä täpöllä jokaiseen ateriaan. Vastaisku rutinoitumiselle ja arkipäiväistymiselle on luonnollisesti riittävä vaihtelu. Siksi kannattaa testata mahdollisimman monia eri keinoja ja rakentaa niiden joukosta oma soittolistansa.
Harjoitusten suhteen ei välttämättä myöskään päde “Enempi parempi” -sääntö, vaan joidenkin osalta vaikutus saattaa olla jopa voimakkaampi, jos harjoituksen tekee vain muutaman kerran viikossa tai vaikkapa säännöllisesti aina sunnuntai-iltana. Tiheyttä tärkeämpää onki laatu sekä se, ettei onnellisuutreenistä tule jälleen uutta velvollisuutta, joka täytyy yrittää suorittaa.
Ja koska ihiminen on sosiaalinen eläin, onnellisuuden tavoitteluun pätee sama, kuin moneen muuhunkin asiaan: The more the merrier. Eli ystäviltä ja läheisiltä saatu tuki lisää harjoitusten vaikutusta. On se sitten kokemusten jakamista, yhteisiä meditaatiohetkiä, jaettuja luontoelämyksiä tai kuuluminen naurujoogaryhmään. Jos ympärillä tuntuu laahustavan vain kaamosmaseita kanssaihmisiä, mikä estäisi sinua perustamasta omaa onnellisuuspiiriä kavereiden kesken? Mutta näistä ja muista onnellisista aiheista jatkossa lisää. Itse lähden nyt valmistelemaan illan workshoppia, jossa kokkailemme mieliruokaa naisporukan kesken. Yksi tapa lisätä iloisuutta sekin.
Valoisaa viikon alkua!
