Vapauttava loma

Vaikka kuinka yritin, mitkään sanat eivät voi tehdä viime päiville oikeutta. Pitkästä aikaa voin hyvin ja mieli laulaa seesteisyyden sinfonioita ihan itsekseen. Viikonloppuna tapahtui jotakin, joka sai minut irtaantumaan stressaavista asioista. Aikansa kutakin.

Kevät on ollut rankka ja olen havahtunut joka ilta juuri ennen nukahtamista hereille muistaen kaikki vinksallaan olevat asiat (kuten taloriidan ja sen eteenpäin viemisen). En ole sitä täällä sanonut, mutta suustani on päässyt kevään kuluessa lukemattomia kertoja lause, jota en olisi halunnut sanoa. Olen varma siitä, että kuolen kohta tähän stressiin pääsi ulkoilmoille aina silloin, kun tuntui, ettei minulla ollut enää mitään työkaluja kaikkien noiden mieltäni suurempien asioiden edessä.

Tänäkin viikonloppuna havahduin kerran juuri ennen nukahtamista sydämeni villiin sykkeeseen aivan kuin se olisi jo osa minua. Heräsin, mietin yksi kahdesosa sekuntia mikä on vialla ja tajusin, ettei herranen aika mikään minkä takia olisi syytä hukata hyvää uniaikaa. Mikä vapaus!

Ehkä olen vihdoin päässyt kipuamaan henkisen vuoreni huipulle sanoakseni kaikille maailman ääliöille, että pitäkää tunkkinne, minä pidän elämäni, aion nauttia siitä ja nukkua yöni kunnolla.

Kuin viimeisenä niittinä arkkuun törmäsin tänään blogikirjoitukseen, jossa pohdittiin asioita joihin voimme vaikuttaa ja joihin emme voi vaikuttaa. Voin päättää, että nauran paljon ja elän täysillä, sillä olen päättänyt uskoa, että elämä kantaa.

Ja juuri näin minä aion tehdä, agendani vain pääsi hetkeksi unohtumaan tässä hullunmyllyssä, joksi tätä lähes kaksi vuotta kestänyttä talokiistaa kutsun. Kaikki rahani voi viedä, mutta elämäniloani on turha edes yrittää varastaa.

Henkinen kantti kasvoi loman aikana pari senttiä korkeammaksi ja täällä minä olen tanssinut kotona villisti My First Bandin kasarityylisten rytmien tahtiin ja tuntenut vapauden jokaisessa solussani. Olen kävellyt askeleeni tomerammin ja saanut kasvoilleni takaisin sen kauan kaipaamani spontaanin hymyni.

To do-listaakin kurottiin pienempään kasaan noiden neljän päivän aikana. Meillä on nyt saunan lauteet paikallaan ja ensimmäiset löylyt löylytelty lauantaina puolenyön jälkeen.

Viety nurkista silmiä vaivanneet lautakasat pois, ajettu pihan roskakuormat tänä aamuna kello seitsemän suoraan kaatopaikalle ja annettu kenkää kaikelle ylimääräiselle rojulle paikallisessa roskalava-ryhmässä.

Keksitty järjestellä makuuhuone sittenkin ihan eri tavalla kuin olimme suunnitelleet ja iloittu siitä.

Istuttu sohvalla vierekkäin ja pyöritelty sateenvarjoa kasvojen yllä niin kauan, että alkoi tuntua siltä kuin koko maailma pyörisi eikä olisi kuin tämä hetki.

Ja onpa täällä ehditty toimia loman kunniaksi toinen toistemme rikoskumppaneina poiketen detoxista pariksi päiväksi. Mitä olisikaan ollut kevään ensimmäinen lämmin päivä parvekkeella vietettynä ilman tummapaahtoista luomukahvia, oikein tummaa raakasuklaata ja vanhaa, hedelmäistä viskiä? Niinpä.

Neljän päivän mielen puhdistusriitti oli tällä erää juuri sitä mitä kaipasinkin, kyllä tässä nyt mennään mieli turhuuksista siivottuna onnellista ja kepeämpää kesää kohden.