Juuri nyt kesä ottaa kiireisiä harppauksia ja kiihkeä kasvukausi on alkanut. Aika on muullakin tapaa hektistä. Kalenteri pullistelee loppuun saatettavia projekteja, virkistyspäiviä, kesäjuhlia, pihatalkoita… Koti jäi kaipaamaan kevätsiivousta ja kehokin pitäisi pikaisesti huoltaa rantakuosiin. Kesäloma häämöttää edessä kaivattuna mutta lähestyy sittenkin liian nopeasti… Mutta entä jos tänä vuonna lähestyisi lomakautta pyörremyrskyn sijaan laineilla liplattaen? Miten kiireestä voi saada niskalenkin?
Ihan ensimmäiseksi pysähdy ja henkäise pari kertaa syvään. Jo muutama syvähengitys laskee stressihormonien tasoa elimistössä ja saa kehon ja mielen rentoutumaan. Helppo ja huokea stressinhallintatekniikka, joka on aina käytettävissäsi. Sitten voit esittää itsellesi muutaman kysymyksen.
Missä tahtilajissa tikitän? Oletko niitä ihmisiä, jotka käynnistyvät heti herätessä ja tikkaavat vauhdilla iltapäivään, kunnes tekisi mieli jo höllätä tahtia? Vai onko sinulle tärkeää viettää hidas aamuhetki, jonka jälkeen syke kiihtyy luonnollista tahtia kohti iltaa, jolloin olet parhaimmillasi? Meillä jokaisella on oma yksilöllinen rytmimme niin vireystilan kuin elimistön muiden toimintojen suhteen. Joskus kiireen ja stressin saa kuriin yksinkertaisesti sillä, että järjestää kalenteriaan uudelleen ja ajoittaa levon ja sykkeen oikeaan aikaan. Mikä väsyneenä tuntuu mahdottomalta tehtävältä, hoituu virkeänä leikiten. Millainen on sinun rytmisi?
Olenko oikeasti niin kiireinen, kuin luulen olevani? Kiire on tiukan tahdin lisäksi aina myös yksilöllinen kokemus. Sykkeen kiihtyessä toinen tuntee elävänsä täysillä, toinen hermostuu ja uupuu. Siispä kannattaa määritellä tarkemmin, mitä itselle tarkoittaa kiire. Onko se todellisia työtunteja vai pikemminkin tunne siitä, että kalenteri on täynnä?
Hyvä työkalu on pitää päiväkirjaa ajankäytöstä. Kirjaa ylös, mitä päivän aikana teet niin usein kuin mahdollista, vähintään viikon ajan. Kuinka monta tuntia ja minuuttia käytät eri toimintoihin työssä ja vapaa-ajalla (ja kyllä, mukaan lasketaan myös pikaiset vilkaisut Instagramiin). Nyt saatat kysyä, eikö tämä vain lisää jälleen yhden uuden tehtävän loputtomaan to do –listaan. Pieni kirjanpito maksaa kuitenkin vaivan, sillä se auttaa pysymään kartalla elämäämme täyttävistä asioista. – Tärkeä stressin ja kiireen hallintakeino.
Otetaan esimerkki: Facebookin tarkistelu viisi kertaa päivässä viitisen minuuttia kerrallaan tuntuu pieneltä ajalta. Yhteen laskettuna käväisyt kuitenkin haukkaavat viisipäiväisestä työviikosta rapiat 2 tuntia. Voi olla, että haluatkin käyttää kaksi tuntia tällä tavoin, mutta kyseessä voi myös olla yllättävä aikavaras, jota et ole budjetoinut kalenteriisi. Toisaalta voi käydä niinkin, että joihinkin asioihin kuluu todellisuudessa vähemmän aikaa, kuin olet luullut. Esimerkkeinä vaikkapa kaupassakäynti, ruoanlaitto tai siivous, joiden ajattelukin saa olon usein kiireiseksi ja kireäksi.
Mitä tekisin, jos en olisi niin kiireinen? Kun tuntuu, että on niin kiire, ettei ennätä edes elää, kannattaa kysäistä, mihin oikeasti haluaisit käyttää aikaasi. Joskus kiireiseksi heittäytyminen on keino lykätä haastavia asioita tai paeta tärkeitä valintoja. ”Olisi ihanaa käydä säännöllisesti tanssi-/ jooga-/ pilatestunneilla, jos vain olisi aikaa.” ”Söisin kyllä paremmin, jos vain ennättäisin kokata.” ”Olisipa kiva tavata kunnolla, kun vain kalenterista löytyisi tilaa…”
Ullakon siivouksen kohdalla on ymmärrettävää, ettei kalenterista ”löydy tilaa”, mutta vaikka tekisit 50-tuntista työviikkoa ja nukkuisit 8 tuntia yössä, jäisi viikossa silti jäljelle 62 tuntia, joiden kohdalla voit valita, miten jaat ne perheen, ystävien, liikkumisen ja muiden itsellesi tärkeiden asioiden kesken. Jos tuntuu, ettet ennätä tehdä riittävästi sitä, mitä haluaisit, kokeile vaihtokauppoja: Voisitko vaihtaa kaksi tuntia netissä vietetystä ajasta siihen luovaan harrastukseen, jonka olet aina halunnut aloittaa? Vielä tämänkin jälkeen sinulle jää 60 tuntia viikossa plussan puolelle. Kiireen suhteenkin kyse on viime kädessä valinnoista.
Kuka on kiireinen? Descartesin sanonta kuuluu: ”Ajattelen, siis olen”. Nykyään lausahduksen voisi kääntää muotoon: ”Olen kiireinen, siis olen (olemassa)”. Kiireestä on tullut yleinen elämäntapa, jossa kiireisyys on merkki omistautumisesta työlle, perheelle tai muille elämäämme määrittäville asioille. Se tekee meistä tärkeitä ja merkityksellisiä. Taustalla kuitenkin piilee ajatus: ”Jos en olisi kiireinen, en olisi mitään.” Muiden päivitellessä kiirettä voisikin tuntua oudolta vastata kuulumosiin, että ”tosi hyvin on kyllä aikaa ollut viime aikoina”. Kiireisyys tarttuu. Tuskin kukaan meistä haluaa itseisarvonsa riippuvan työtunneista. Siksi kannattaa tarkistaa, oletko huomaamattasi astunut oravanpyörään ja imaissut yleisen hektisyyden osaksi myös omaa elämäntapaasi.
Puhutko kiirepuhetta? Usein jo kielenkäyttömme vahvistaa kiireisyyttä: ”En ehdi!” ”Nyt on kiire!” Valitetettavasti minulla ei ole aikaa…” Kokeile muuttaa tapaa, jolla puhut ajankäytöstäsi: Sen sijaan, ettei ole aikaa, voit todeta, ettei juuri tämä asia ole nyt etusijalla. Esimerkiksi: En ennätä vastata tähän kyselyyn” ”En halua osallistua kuluttajatutkimuksiin”. ”Minulla ei ole aikaa parisuhteelle” -> ”En uskalla sitoutua” ”En ennätä varata aikaa lääkärintarkastukseen.” Terveyteni ei ole minulle etusijalla.” – Särähtikö jokin korvaan? Uusi tapa puhua tarjoaa uuden näkökulman siihen, onko kyse turhasta sälästä, hankalista valinnoista vai todellisesta ruuhkasta elämässä.
Teksti Outi Rinne
Kuvat Hannamari Rahkonen
