Ensin silmiini osui pieni, lattialle langennut säde. Hetken päästä huoneet oikein tulvivat keltaista, lämmintä valopilveä. Koen tuon olleen yksi kauneimmista hetkistä tänä vuonna. Niin kaunis, etten välttynyt liikutukselta.
Muistin miltä valo näytti samoissa paikoissa vuosi sitten, kun olimme juuri päässeet takaisin kotiin – sain todella vahvoja flashbackeja, joihin liittyy paljon isoja tunteita.
On jopa vähän surullista, ettei ihminen voi edes muistaa miten kauniilta valo näyttää. Olen kuitenkin niin kiitollinen tunteikkaasta muistutuksesta. Aurinko ei ole unohtanut meitä, se on vain vähän hidas liikkeissään näin talvisin. Nyt uskon, että sieltä se tulee.
Tänä aamuna ennen kahdeksaa kun kaarsin Savonlinnan keskussairaalan pihaan, oli taivas kauniin petroolin värinen ja kun pääsin toimistooni 11 kerrokseen, alkoi aurinko värjätä itätaivasta upeilla väreillä. Ymmärrän tunteesi oikein hyvin. Valo on lisääntynyt ja Se tuntuu mahtavalta.