Olen sivunnut eräässä postauksessani mieltymystäni graffiteihin. Mielestäni ne piristävät kaupunkikuvaa ammattilaisten tekemänä ja jo vuosia olen ollut iloinen siitä, että Rovaniemen kaupungin sydämessä sijaitsevan urheilukentän sivuaidat ovat saaneet olla graffititaiteilijoiden taulupohjana ihan luvan kanssa. Se on toiminut hauskana vaihtuvana taidenäyttelynä ja uskon sen piristäneen usean muunkin paikallisen arkea.
Tällä samaisella urheilukentällä olen pyörinyt lapsuudessani paljonkin, sillä kouluni sijaitsi aivan naapurissa ja urheilukenttää käytettiin usein liikuntatuntien pitämiseen. Talvisin luistelimme jääkiekon perässä ja muina vuodenaikoina pelasimme pesäpalloa sekä jalkapalloa.
Eräs liikuntatunti on jäänyt mieleeni erityisen hyvin. Olin kuudennella luokalla ja pelasimme liikuntatunnilla jalkapalloa tuolla samaisella urheilukentällä (sivuhuomautuksena: en ole ollut koskaan kovin lahjakas pallopeleissä). Sain pallon jotenkin ihmeessä haltuuni ja potkaisin maalia kohden niin kovaa kuin pienestä tytöstä lähti. Tämä kaikki sillä seurauksella, että tein kyllä elämäni ensimmäisen futismaalin nyrjäyttäen samalla oikean nilkkani. Ikimuistoista se oli, sitä en voi kiistää, mutta ei olisi haitannut, vaikka olisi jäänyt tapahtumatta.
Lapparin urheilukenttä on poistettu käytöstä nyttemmin ja aivan pian alueella aloitetaan kerrostalojen rakentaminen. Se on tietysti surullista, koska kyseessä on tietyn aikakauden loppu, mutta onneksi saamme vielä hetken ajan nauttia näistä värikkäistä graffiteista, jotka ympäröivät rakennustyömaata. Se on samalla lohduttavaa, mutta myös ironista.
Tuomas löysi aidalta hieman piilossa olevan korurasian, jonka sisältä löytyi peili ja teksti, johon on hyvä päättää tämä postaus:
Uskaltaudu ajattelemaan myös itse, vaikkei ympäristö aina siihen kannustakkaan. Turha pelko on mielen luomaa kuonaa. Tie vapautumiseen on näkyvissä. Harjoitellaan.
•••
Kuvat otettu kuvauslainassa olleella Sony α7-järjestelmäkameralla.
