Vuodenvaihde tuntuu aina sellaiselta välietapilta, jolloin tekee hyvää summata vanhat sakat päästäkseen aloittamaan jotain uutta. Välillä mieli täyttyy suureellisista ajatuksista, jotka eivät jätä rauhaan ennen kuin voi kertoa itselleen mitä todella haluaa – tai toisaalta myöntää, ettei ehkä haluakaan enää niitä asioita, jotka olivat joskus tärkeitä.
Joy cames always after pain – Guillaime Apollinaire
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet tässä osoitteessa lomamoodin ansiosta ihania, mutta ajaneet allekirjoittaneen myös sellaiseen itsensäkyseenalaistamisen mereen, että sen keskiössä pulikoiminen on vähän väsyttänyt. Luovaan työhön kuuluu motivoituneiden ja aikaansaavien vaiheiden lisäksi myös suvantohetkiä.
Joy is the holy fire that keeps our purpose warm and our intelligence aglow – Helen Keller
Kylässä on ollut luovuusahdistus, joka kuuluu kohdallani aina tienristeysvaiheisiin, jolloin pitää tehdä päätöksiä ja kertoa mitä haluaa. Taustalla painaa edelleen raskaat kaksi vuotta, niiden jälki on vieläkin painautuneena ihon alle. Harmistukseni ei niinkään kohdistu suunnittelemattomaan sairastumiseen, epäonnisiin talokauppoihin, muuttoihin, homealtistuksiin tai edes remonttiin, vaan siihen että nuo kaikki yhdessä ovat verottaneet energiaani niin, etten ole saanut ammennettua itsestäni käytännön tasolla sitä mitä olisin halunnut.
Tuossa kokoonpanossa ei ole ollut mitään kevyttä ja silti, tässä sitä ollaan. Keskustelin itseni kanssa aiheesta muutama päivä sitten ja totesin hieman surumieliselle Hannamarille, että pirun hyvin selvitty. Vuosi 2014 kuulostaa olleen monelle muullekin melkoinen vastoinkäymisten mankeli. Silti tiedän sen, että horisontissa siintää jo valo – ja kirkas sellainen. Joskus sitä unohtaa suhteuttaa tekemisensä voimavaroihinsa, luulen että minullekin on loppupeleissä käynyt niin. Ihan rehellisesti katsottuna vastoinkäymisten ohella olen päässyt myös todella monessa tavoitteessani eteenpäin ja niissä tärkeimmissä vielä paljon suunnitelmia nopeammin.
Mieli on välillä hassu juttu, väittää ettei mitään tapahdu, vaikka koko ajan otetaan askelia eteenpäin.
Without pain, how will we know joy? – John Green
Luovassa työssä olen oppinut sen, ettei palkintoa voi saada ilman pientä henkistä turhautumista ja kärsimystä – edellä mainittujen tunteiden avulla on helppo pinnistellä eteenpäin ja kasvattaa leijonamaista taistelijamieltä. Turhautuminen ja impulsiivisuus ovat sekä voimavarojani, että kompastuskiviäni.
Ilman noita kahta en kuitenkaan saisi mitään tehtyä. En vain pääse eteenpäin ilman omien toimintatapojen, taitojen ja ominaisuuksien rankkaakin kyseenalaistamista – onko se persoona- vai tottumuskysymys tai vain tapa olla ja elää, en tiedä, mutta yhtäkaikki se pitää minut liikkeessä.
Let your joy rice to the surface
Istuskellessani tänä aamuna takan edessä hieman maanantaista väsyneenä, oivalsin jotain tärkeää. Tarkkojen vuosisuunnitelmien ja vuorille kiipeämisen sijaan haluan tehdä päivistäni iloisia. Uskon, että ilolla valitut työprojektit, ystävyyssuhteet ja harrastukset eivät voi tuottaa muuta kuin hyvää oloa ja oikeanlaista tahtotilaa kaikkeen muuhunkin. Kaiken ei tarvitse olla valmista, voin ihan hyvin katsella välillä sivusta kuinka palikat löytävät itsestään paikoilleen.
Tilaan vuoden 2015 arkeeni keveyttä, kykyä nähdä aurinko pilvien takana, voimaa kuntouttaa itseäni fyysisesti ja herkkyyttä reagoida käytännön tasolla oman mielen oivalluksiin. Ilo on erinomainen ainesosa kaikkeen.
Minkälaisia tunteita vuoden vaihtuminen on herättänyt sinussa?
Taas niin ihana postaus! On niin mukavaa lukea tekstejäsi, kun niistä paistaa hyvä itsetuntemuksesi. Osaat todella lukea omaa kroppaasi ja mieltäsi ja elät kehon antamien vinkkien mukaan. Oiva muistutus, ainakin minulle, että itsen kanssa pitäisi jutustella ja tutustua entistä paremmin.
Kiitos taas kauniista ajatuksistasi. Itselleni vuosi 2014 oli suuren surun, pelon ja turvattomuuden vuosi. Lisäksi se oli jatkoa vuonna 2013 voimistuneelle ahdistukselle, joka vienyt viime vuonna terveydentilaa alaspäin jyrkästi. Epävakaus lisääntyi ihan vuoden loppumetreillä ja fiilikset tähän uuteen vuoteen ovat aika pelonsekaiset. Koska eihän vuoden vaihtuminen loppupeleissä mitään muuta. Ja vaikka avaimet elämän muuttamiseen löytyy varmasti myös omasta tahdosta niin paljon on myös kohtalolla, sattumalla, onnella ja millä lue vaikutusta elämän kulkuun. Ja sitä enemmän näillä on vaikutusta kun omat voimat ja aivot käyvät ihan tyhjällä eikä saa mistään kiinni. Välillä optimistisuus on kuitenkin nostanut päätään ja olen uskaltanut toivoa… Lue lisää..
Hieman pelonsekaisin tuntein tulevaan vuoteen. Yleinen epävarmuus ja muutoksen tuulet tuo työkuvioihin suuria paineita. Vastuu ihmisten työpaikoista ja sitä kautta elämästään tuntuu isolta. Toivon voimia tähän vastuuseen. Kuopus täyttää tänä vuonna 18 vuotta ja eräs aikakausi on takana. Itseeni pitäisi panostaa enemmän, olla hellä ja armollinen, mutta samalla tiukka ja armoton. Olen toiveikas ja haluan uskoa hyvään. Ihminen usein saa sen/sitä mitä haluaa, joten kannattaa haluta hyvää. Hyvää tätä vuotta Hannamari
Voi kiitos Anna-Kaisa. Tällaisia postauksia kirjoittaessa tuntuu välillä nipistävän jännittävältä painaa Julkaise-nappia, joten on niin miellyttävää lukea tällaisia kauniita sanoja. Kaunista tammikuuta!
Ikävä kuulla, että sielläkin on uitu syvissä vesissä <3 Ihanaa, että olet löytänyt luonnonkosmetiikan ja sitä kautta myös sellaista kepeää arjen iloa – silloin kun elämä heittää alamäkeä alas, on pienillä arjen valinnoilla ja yksityiskohdilla voimaannuttava vaikutus. Katsotaan millaiseksi tämä vuosi muodostuu, lähetän sinulle valonpilkahduksia täältä Napapiiriltä 🙂
Voi että, epävarmuus työpaikasta on varmasti raastava, varsinkin pitempään jatkuessaan. Pidän täällä peukkuja sinulle ja koko perheellenne, sinä jos joku selviät tästä 🙂 Meillähän ei ole kuopuksesi kanssa paljoakaan ikäeroa, miten ne vuodet vierivätkin näin! Olet Seija-Sofia täysin oikeassa siinä, että ihminen saa sen mitä haluaa ja mihin kohdistaa katseensa. Terveiseni ja kaunista alkuvuotta 🙂