Kiusaamiseen puuttuminen on tämän viikon kuumin peruna. Lukiolaisten liiton #kutsumua-kampanja lähti liikkeelle yksittäiseen kiusaamistapaukseen puuttuneen Juho esimerkistä, jonka luin itsekin ihastellen tällä viikolla.
Minä olin koulukiusattu. En sopinut yläasteella oikein mihinkään ryhmään, vaan olin väliinputoaja. Kiusaaminen tuntui äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta, sillä olin tunnollinen oppilas enkä kulkenut muiden mukana tupakoimassa tai juhlimassa — ehkä se oli myös syy kiusaamiseeni, kuka tietää.
Kiusaaminen alkoi yhtäkkiä ja olin hämmentynyt siitä miten ihminen, jonka kanssa olin ollut ala-asteelta samalla luokalla, otti minut silmätikukseen seitsemännen luokan alussa. Voin valitettavasti kertoa, että potku ja lyönti jättävät paljon pienemmän jäljen kuin ajattelemattomasti lausutut herjat, joista useimmat koskivat ulkonäköäni. Olin lihava, tyhmä, läski ja nörtti. En edes muista kaikkea.
Tiedän mitä on, kun sinut suljetaan kaiken ulkopuolelle. Tiedän miltä tuntuu jäädä yksin koulun paritehtävissä. Tiedän sen ahdistuksen tunteen rinnassa, kun kiusaaja kävelee kohti ja potkaisee. Tiedän miltä tuntuu itkeä itsensä iltaisin uneen ja miettiä 13-vuotiaana sitä miltä tuntuisi kuolla vain pois.
Tiedän myös sen, että kiusaamisesta voi selvitä voittajana.
Olen antanut nuo teot sekä sanat anteeksi toivoen, että kiusaajat ovat kasvaneet ihmisinä noista ajoista.
Jälkikäteen katsottuna kiusaaminen on kasvattanut sisäistä rohkeuttani ja olen voinut kääntää nuo tuolloin satuttaneet asiat vahvuuksiksini. Olen onnellinen siitä, että selvisin ja minulla oli tukiverkko, joka tuli apuuni oikealla hetkellä.
Minun tapauksessani opettajan kanssa käydyt keskustelut eivät tuoneet valitettavasti apua, vaan apu tuli ihan vahingossa. Muut fiksut luokkalaiseni olivat kuulleet tilanteesta ja käyneet tietämättäni sanomassa kiusaajalle suorat sanat asiasta. Kiusaaminen loppui siihen ja pystyin jälleen kulkemaan pää pystyssä eteenpäin, myös välimme säilyivät suhteellisen hyvänä. Tilanteeni oli huomattu ja eräs luokkani tytöistä alkoi viettää aikaa kanssani. Kulki kanssani syömässä, oli parinani tehtävissä sekä ryhmätöissä. Kiitos Saana.
En ikinä unohda tai lakkaa arvostamasta fiksujen luokkatovereideni puuttumista kiusaamiseen. Olen ikuisesti kiitollinen.
On olemassa tarinoita, joissa kiusaamisen laatu on paljon raadollisempaa ja lopputulokset äärimmäisen surullisia. Siksi vetoankin teihin, jotka näette minkä tahansa laatuista syrjimistä/haukkumista tai muuta vääränlaista käytöstä: puuttukaa siihen heti, se voi parhaassa tapauksessa pelastaa tuon ihmisen paljolta pahalta.
Jos olet kiusattu, kerro asiasta rohkeasti henkilölle, johon voit luottaa. Ennen kaikkea ole fiksumpi kuin kiusaajasi äläkä kosta kiusaamalla takaisin — sinä määrität sen mitä olet ja mitä sinusta tulee, eivät muut. Meitä eläviä esimerkkejä on vaikka kuinka monta. Yksi itseäni nuoruudessani auttanut asia oli kirjoittaa joka päivä paperille ylös jokin hyvä ominaisuus tai asia itsestäni — se tekee omalle minäkuvalle hyvää ja auttaa suodattamaan jonkin verran niitä ikäviä sanoja.
Jos olet kiusaaja, koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi. Tuo yksi sana voi tuoda paljon kärsineelle mielenrauhan ja se on ehdottomasti vähintä mitä voit tehdä.
Osallistuin #kutsumua-kampanjaan Instagram-tililläni ja toivon, että sinä teet samoin. Näin olet mukana:
Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt. Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan! Jaa kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan tahtoisit kuulla.
Voi että 🙁 se on niin surullista, kuinka moni nuori kuulee olevansa läski, ja kuinka suuri vaikutus sillä on itsetuntoon. Itse osallistuin ko. some-kampanjaan tekstillä: läski (ja ruksit päälle) sopiva. Olin myös hyvä koulussa. Jotenkin sitä luokassa oppi, että mä olen se kiltti tyttö, outo, hyvä koulussa, mutta kauneus (laihuus)ja äly eivät samassa päässä viihdy. Noh, aika pitkälti nykyisin on itsetunto parempi kuin ennen (: ja oi-voi, ihana tuo Saana <3
Ehkä lopulta onkin niin, että meistä kiusatuista tulee niitä kaikkein vahvimpia ja myös usein toisten puolustajia. Kaikkea hyvää elämääsi Hannamari! 🙂 Hanna
Kiitos. Pala kurkussa luin ja mietin, jaksanko tähän osallistua. Koulussa laihaksi haukkuminen erilaisin nimityksin ja vielä aikuisenakin fiksuna itseään pitävien aikuisten taholta oli aikoinaan kurjaa, ja kiusaamiseen liittyy tietysti aina muutakin kuin nimittelyä. Mea
Voin samaistua tunteisiisi hyvin. Itsetuntoakin voi onneksi kouluttaa ja opetella ajattelemaan itsestään kauniisti. Kaikkea hyvää sinulle Sanna ja kiitos kommentistasi <3
Näin koen myös itse. Koen, että velvollisuuteni kiusaamiseni vuoksi on ollut kääntää tämä ikävä kokemus voitoksi ja kannustaa kaikkia niitä, jotka ovat nyt tai ovat olleet samassa veneessä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja meillä on tarve olla hyväksyttyjä <3 Kauniita syyspäiviä sinulle, puolikaimani.
Kiitos, että jaoit kokemuksesi Mea. Ikävät sanat — varsinkin, kun ne lausutaan ulkonäöstä tai luonteesta — satuttavat erittäin syvältä. Varsinkin nuorena, kun itsetuntemus ei ole vielä kovin vahva, voivat tuollaiset nimittelyt jäädä omaan mieleen vääristämään minäkuvaa. Toivon, että kohtaat elämässäsi ihania asioita, jaksat luottaa itseesi sekä siihen, että elämä kantaa. Olemme kaikki erityisiä <3