Viikon sinnittelyn jälkeen äkäiseksi yltynyt syysflunssa kaatoi minut sairaspedille. Korvien välin täyttää harmaa puuro, jossa ei mahdu uiskentelemaan yhtään ajatusta. Haju ja makuaisti ovat kadonneet ja kurkku tuntuu kuroutuvan umpeen. Perun kaikki kiinnostavat tapahtumat alkuviikolta ja hautaudun peittojen alle itsesäälin vallassa. Tällaisina päivinä tuntuu lähes kohtuuttomalta muistaa “kiittää ja iloita jokaisesta elämänsä päivästä”. Tämä ei myöskään tunnu “parhaalta päivältä ikinä”. Myönteisen löytäminen vaikuttaa niin ikään melko työläältä.
Mutta kun naama turvonneena katsoin kylppärin peiliin, tämä facebook-päivitys sai sittenkin hymyilemään:
Ilmoitukset kommenteista
0 Comments
Oldest
