Maanantai, eikä ihan niin hyvä työmotivaatio kuin olisi pitänyt työn määrään suhteutettuna olla. Sellaista se elämä joskus on, välillä on helpompi tuottaa luovuuden hedelmiä ja sitten vastapainoksi löytyy näitä päiviä, jolloin ajatus ei välttämättä lähde lentoon. Yrittäjyyden alkuaikoina se oli pelottavaa, mutta tässä vuosien varrella asian kanssa on oppinut elämään. Tiedän, että jossain vaiheessa se tylsyyden anti-inspiraatiotulppa aina poksahtaa ja alkaa syntyä timanttista lopputulosta, josta saa taas iloita pitkään.
Koti on aina hyvä ja mukava aihe, joten mennään siihen. Selasin yhtenä päivänä Pinterestiä ja näytin sieltä Tuomakselle simppelin vaaterekin, jonka haluan toteuttaa myös meille käytettyjen vaatteiden säilytykseen (olen krooninen vaatteiden viljelijä, valitettavasti).
Seuraavana päivänä mies saapui kotiin kolmen paksun luudanvarren kanssa ja valmisti oma-aloitteisesti prototyypin. Pitää vielä ruuvata luudat kiinni toisiinsa ja kieputtaa ympärille konjakinvärinen nahkasuikale niin helppo, käytännöllinen ja kaunis rekki olisi valmis. Nuo paksummat luudanvarret löytyivät Terrasta viiden euron kappalehintaan, ovat huomattavasti mukavamman oloiset kuin laihemmat normaaliversionsa.
Remontti näkyy kodissamme vieläkin ja tämä kodinnurkkaus on suosikkini, koska se on kaikista eniten kodin näköinen. Oikeastaan koko nurkkaus symboloi itselleni uutta aikakautta koko evakkoajan, koska tämä oli ainoa tila, josta minulla oli sisustuksellisesti selvä mielikuva. Roosaan taittava beige puuvillamatto muutti tilaan ihan hiljattain, bongasin sen paikallisen roskalavan kautta tästä ihan naapurustosta.
Hauskaa maanantai-iltaa, toivotamme minä ja kympin kiraffilamppu.
Krooninen vaatteiden viljelijä…
Niin?
Taisi jäädä viestini kesken 🙂 siis kuulosti tuo viljelijä juttu niin tutulta, että onkohan siinä jotain geneettistä? Kuopukseni on ainakin samaa sorttia