I walk to the sound of my own drum, It goes, they go, we go, hey yeah yeah yeah

Joskus tullee ahistus.

Sellainen ahdistus, josta ei vain kertakaikkisesti saa kiinni. Tuo ahdistuksen laatu saapuu elämääni hyvin harvoin, mutta silloin kun hän tulee kylään, tunnistan vieraan heti. Oireilu on tuttu juttu: pää ja ajatukset alkavat pyörimään turhautuneesti hyrrää, keuhkot tuntuvat betonilta ja jalat vispattavat hermostuneesti. Ilman mitään syytä.

Onneksi olen vuosien varrella löytänyt toimivan täsmäaseen tällaiselle ei-oikeasti-mikään-ahdistukselle: silloin sidotaan kengännauhat tiukasti kiinni, napataan jättimäiset keltaiset kuulokkeet korville ja lähdetään ottamaan vastusta maastosta. Mitä hooceempi sää, sitä parempi — aivan kuten tänään. Tuolla kiekalla kuunnellaan musiikkia isolla ja läpsitään pauhaavan tahdin mukana käsiä reisiä vasten ja juostaan niin, että kylkeen pistää (ei valitettavasti toimi yhtä aikaa).

Alkumetreillä olo oli yhtä painava kuin sadetta keränneet pilvet tuolla korkeuksissa. Puuskututti ja betoni oli siirtynyt keuhkoista koipiin. Kovempia pattereita koneistoon latasi Daft Punkin Fall ja askelten taipuessa kevyempään moodiin, karistin viimeisetkin ahdistuksen pisarat tuntuvasti taaksepäin.

Mietin lenkillä muun muassa blogi-identiteettiäni ja sitä miten siistiä on juosta sateessa. Tätä haluan lisää!

Tiedättekö mistä tietää päässeensä yli ei-minkään-ahdistuksesta? No vaikka siitä, että tajuaa hymyilevänsä ihan hölmön virneellä huomaten sen vasta monen minuutin sekä ohitetun kanssalenkkeilijän jälkeen.

Sadepisarat kastelivat ja ilma oli niin raikas, puhdistava. Viimeisen puolikkaan aikana jalat olivat muuttuneet höyheniksi, mieli kevyeksi ja kuulokkeissa tahtipuikkoja heilutteli Two Door Cinema Club sekä Fitz & The Tantrums. Jälkimmäisen The Walker on ollut soittolistallani jo pari viikkoa ja joka kerta siihen uppoutuu vain syvemmälle. Varsinkin tänään.

Ooh, crazy’s what they think about me | Ain’t gonna stop cause they tell me so | Cause 99 miles per hour baby | Is how fast that I like to go

#pipopääseoonmää