Huomasin, että olen höpötellyt parin viimeisen viikon aikana aamuista yllättävän paljon, se johtunee siitä että minun ja aamujen suhteen tila elää jatkuvasti. Juuri kun olin päässyt oikein hyvään rytmiin, tuli pieni unidilemma joka on tehnyt vuorokauden ensimmäisistä hereilläolotunneista aavistuksen nuutuneempia.

Onnistunut aamu alkaa illasta. Usein aamu määrittelee myös loppupäivän moodin, joten vaikka illalla väsyttäisi ja laiskottaisi, muistutan itseäni että hyvin suurella todennäköisyydellä aamulla väsyttää enemmän. Riskit on minimoitava.

Kun etenen aamuisin unipilvi silmieni edessä keittiötä kohden, on mielessäni vain kaksi asiaa; sohvalla juotu kahvikupponen ja kevyt syötävä. Loppujen lopuksi ennakointi on hyvin pieni vaiva leppoisasta ja hyväntuulisesta aamusta sekä loppupäivästä.

Olen testannut myös sitä boheemia “missä mun kaikki on” -aamusäätöversiota, jonka lopputulemana on vain yksi kiukkuinen emäntä. Haluan päivieni alkavan oikealla jalalla – onneksi onnistumis(ennakoimis)reseptini on pomminvarmaa laatua.

Siispä edellisenä iltana lataan kahvipavut valmiiksi kahvimyllyyn, täytän vedenkeittimen vedellä ja laitan AeroPressin kaikkine osasineen hollille. Aamulla vain niks ja naks, kaffi kahdelle on tulossa. Mikäli aamiaislistalla on smoothie (kuten on viime aikoina ollut), pilkon kaikki ainekset valmiiksi blenderiin, lisään veden, laitan kannen päälle ja sujautan jääkaappiin odottamaan aamua.

Moneen asiaan en aamuseiskalta pysty, mutta pienellä ennakoinnilla päivän voi startata siten että on vielä itsekin hengissä.

Muodostamme muuten kuvissa esiintyvän Topi-koiran kanssa loistavan tiimin, sillä kaveri on yhtä aamu-uninen kuin emäntänsä. Topille aamu tarkoittaa sitä, että köpsötellään PIILO -pedistä allekirjoittaneen työpöydän alle nukkumaan. Niin yksinkertaista se on.