Yksi syy siihen, että reissuista on niin ihanaa palata takaisin kotiin, liittyy näihin kahteen mainioon persoonaan. Kotioven avatessa vastassa on innosta sekoava Riemu ja hienotunteisempi Topi (joka saattaa kyllä ulvoa ikävästä). Riemulla oli eilen maailman paras päivänaloitus, koska yöllä oli satanut miniherran rakastamaa höttölunta — siitäkös oli hyvä villiintyä, päästää muutama pienen koiran riemunkiljahdus ja juosta pitkin pihaa lumi pöllyten, nokka lumessa.
Eläimiä seuratessa voi melkein tuntea miten stressikäyrä laskee, mieli virkistyy ja vähemmän tärkeät asiat jäävät taka-alalle. On helpompi olla tässä hetkessä. Vanhana hevostyttönä muistan, että parasta oli hevosen kanssa touhuilu, ajan kanssa toteutetut koulutustuokiot sekä sitä kautta syntynyt luottamus. Sama tuntuu pätevän koiriin, vaikka nämäkin kaksi ovat luonteeltaan kovin erilaisia tapauksia.
Onko sinulla lemmikki/lemmikkejä? Millaisia ne ovat luonteeltaan?
Mäyräkoiraherra Onni Augusti, 13 ja puoli vuotta. Itsepäinen ja oman arvon tunteva, herkästi loukkaantuva, läheisriippuvainen ( mies vie hänet töihin joka päivä) mutta niin perhekeskeinen ja lojaali omilleen. Elämäni koira, äidin onni
Ihan omaa ei ikävä kyllä ole, sen sijaan ikävöin jatkuvasti sadan kilometrin päässä asuvaa lapinkoiraveljeäni Oulaa. Se on siällä rauhallinen halinalle, jota voi vatkata miten tahansa. Ulkona se on toisinaan machoileva peto. Miellyttämisen halua ei juuri ole, mutta jos palkaksi on tarjolla “nakki”, se tekee mitä vaan. Parasta Oulassa on kuitenkin se, että se sekoaa riemusta joka kerta, kun mene vanhempieni luokse.
Voihan Onni Augustia! Meilläkin mies otti Topin aina silloin tällöin töihin mukaan, kun Riemua ei vielä ollut. Täältä lähetetään terveiset vanhalle koiraherralle 🙂
Koirat ovat kyllä niin omia persooniaan ja ne muistavat niille tärkeät ihmiset vuosienkin päähän <3
Meillä on kaksi jackrussellinterrieriä kohta 3 vuotias Luppa tyttö ja 1,5 vuotias Otso poika. Ovat kyllä hyviä kavereita keskenään (ja muidenkin sukulaisrusseleiden kanssa), mutta ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. Luppa on rauhallinen tyttö ja ei uskoisi että on russeli. On kovasti meidän perään ja tykkää olla sylissä ja mökillä sekä kotona on mukana kun touhutaan ulkona tai kotiaskareissa. rauhallisuus tosin katoaa kun jänis tai orava tulee näköpiiriin. Silloin mennään ja lujaa ihan ulvomisen kera. Eli metsästysvietti on voimakas. Silloin ei tottele eli korvat katoaa tyystin. Luppa on älykäs tyttö ja oppii sanoja ja tapoja nopeasti. Luppa on erittäin nopea ja peittoaa… Lue lisää..
Mahtavaa, että teidänkin koirilla on seuraa toisistaan. Tuo pentujen energia on tosi tarttuvaa ja rakastettavaa. Terveiset Lupalle ja Otsolle!