Didn´t anyone ever tell you it´s ok to shine?

Oletteko te suunnitelleet täältä Rovaniemeltä poismuuttoa?, kysyi ystäväni viime viikolla. Vastasin, että kolmisen vuotta sitten oltiin ihan vakavissaan lähdössä. Se, miksi emme koskaan kuitenkaan pakanneet elämäämme muuttaaksemme jonnekin “parempaan” paikkaan oli se, ettemme pitkienkään mietintöjen jälkeen keksineet yhtäkään sellaista paikkakuntaa, jonne olisimme oikeasti halunneet sillä hetkellä lähteä.

Eurooppa on houkutellut meitä niin kauan kuin olemme olleet yhdessä, mutta elämäntilanne ei ole vielä sallinut niin suurta siirtoa. Kotoisista vaihtoehdoista Helsinki taas tuntui aiemmissa mietinnöissä liian suurelta, Oulu oli muuten vähän blääh ja mieheni lapsuuden maisemat Pohjois-Pohjanmaan maalaiskylässä vähän turhan tylsiä meille nuorille aikuisille. Rovaniemessä ei ollut paikkakuntana vikaa, ehkä kyllästyimme vain hetkeksi ihmisiin ja asenteisiin täällä.

Hakeudumme mieheni kanssa usein muutoksia päin. Vaikka ympärillä olisi kymmenen niin sanotusti helppoa ja tavallista ovea avattavaksi, valitsemme silti usein erilaisen oven, joka tuntuu oikeasti hyvältä. Ehkä ajattelemme niin, että asioita on hyvä kyseenalaistaa, tavallista elämää eritoten. Mitä oikeastaan ovat edes perinteiset valinnat elämässä? Miksi valitsemme niin kuin valitsemme? Jos ei uskalla ikinä kyseenalaistaa omia toimintatapojaan on ehkä turha valittaakaan sitä miten tylsäksi oma elämä on käynyt.

Jokainen voi luoda omat perinteiset tapansa itse eikä mennä aina massan mukana vain siksi, että se on helppoa tai koska niin kuuluu tehdä. Sama pätee tietysti toisinkin päin, ei aina tarvitse lähteä suorittamaan jotain erikoista, jos se ei tunnu itsestä omalta jutulta.

Veri vetää muutoksia päin, mutta silti pitkästä aikaa minulle tuo suurinta onnea oman kodin rauha. Tiedän, että kunhan tokenemme kunnolla remonttihässäkästä niin tulemme hyppäämään muutoksia päin vielä monta kertaa, mutta nyt vain nautin tästä ajanjaksosta, jolloin ne elämän peruspilarit tuntuvat mielekkäimmiltä. Ehkä sitä iän myötä ymmärtää paremmin myös sen, ettei niiden muutosten tarvitse aina olla radikaaleimmasta päästä.

Juuri nyt lempijuttujeni kärkeen nousevat yhteiset päiväunet vähän liian ahtaalla sohvalla, lämpimässä infrapunasaunassa istuskelu kynttilänvalossa ja treenit.

Säännöllinen liikunta on ollut itselleni todella tärkeä etappi oman kehoon uudelleen tutustumisessa. Hukkasin itseni aika pahoin henkisellä ja fyysisellä tasolla kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuessani, mutta nyt olen jälleen löytämässä sen, mitä oikeasti olen — ja vaikka en ihan lähtöpisteessä vielä olekaan niin arvostan valtavasti jokaista askelta, jonka sinne suuntaan otan. Minun tapauksessani se on tarkoittanut arjen hidastamista ja itsestäni huolehtimista sopivalla työmäärällä, ravinnolla sekä liikunnalla.

Luulemme monesti olevamme heikompia kuin olemmekaan, olipa sitten kysymys henkisestä tai fyysisestä puolesta. En minä pysty, ei minusta ole siihen ja en osaa kannattaa vaihtaa mielessä ennemminkin muotoon minä kokeilen tai minä pystyn tähän. Kehomme ja käytöksemme heijastaa ulospäin niitä ajatuksia, joita ajattelemme itsestämme, siksi olisikin aika-ajoin hyvä pohtia sitä, että meistä jokainen on paljon enemmän kuin mielemme rajoitukset 🙂

Alussa mainittu ystäväni suunnittelee muuttoa pois täältä Rovaniemeltä.

Sanoin, että lähde ihmeessä kokeilemaan muutakin, ainahan tänne pääsee halutessaan takaisin. Koska niinhän se on, kyllä silloin kannattaa lähteä, kun siltä tuntuu. Ei sitä tiedä missä sitä mekin olemme vuosien päästä, tästä asenteesta pyrin aina pitämään kiinni. Voimme olla vielä yhtä hyvin täällä tai siellä, turha sitä on liiaksi elämää suunnitella, menee pian ne parhaat palat hukkaan.

Harva asia elämässä on pysyvää ja tiedän, että jos meistä tuntuu sisimmässä hyvältä ottaa tulevaisuudessa siivet alle, vaihtaa työpaikkaa tai tehdä jotain muuta radikaalia, sen me teemme. Mutta juuri nyt on kaikki hyvin.