Olen sanonut kevään aikana niin monta toivettani ääneen, etten muista milloin viimeksi. Ja tiedättekö mitä, yksi toisensa jälkeen jokainen noista asioista on ottanut tuulta alleen kuin itsestään. Toivonkin siis, että saan pian jakaa teille joitain ihania uutisia näihin täyttyneisiin toiveisiini liittyen!
Tuntuu muutenkin vihdoin siltä, että arki alkaa löytää uomiaan. Syksyn raskaalta tuntunutta raksa-työ-evakkokoti-raksa-elämää ei ole ikävä ja toisaalta näinkin lyhyt aika on jo kullannut muistoja. Me ollaan päästy myös minimatkailemaan kotimaan rajojen sisällä ja viikonloppunakin on jälleen tiedossa lomareissua vähän etelämmäs, kun Tuomaksella alkaa kauan kaivattu talvilomaviikko. Itse aion pyrähtää myös työreissulle etelään vielä loppukeväästä rakkaan Jolie-tiimini luokse.
Tänään kuljetusfirma kantoi meille keittiöön täysipuiset koivutasot. Olen suunnattoman huojentunut, koska se tarkoittaa sitä, että saamme joko tällä tai ensi viikolla astianpesukoneen, induktiotason, liesituulettimen, keittiön altaan ja hanan vihdoin käyttöön. Hiphurraa, ei enää yhtään (vessa)käsitiskiä sen jälkeen!
On tietenkin vähän tylsää, että jouduimme luopumaan betonitasohaaveista tällä erää, mutta kaikki niihin liittyvät pienet ongelmat olivat näiden voimavarojen kanssa vähän liian mutkikas yhtälö. Missä kuivattaa tasot, kuka kantaa ne sisälle, missähän välissä sitä jaksais tehdä muotit, onnistuukohan tuo toinenkaan erä.. Sitten vain yhtenä yhteisenä sairastelupäivänä aloimme puhumaan, että mitäpä jos vain laitettaisiin ne koivutasot, toisivat lämpöäkin tänne kotiin. Se oli hyvä idea se, joskus tällainen yhdessä sairastaminenkin näemmä kannattaa.
Huomenna sanotaan bye bye väliaikaisille höpötasoille, ihana välietappi.
