Mielitreenit: Miten löytää luova arki?

Arki ja luovuus kuulostavat toistensa vastakohdilta. Arki on jotain harmaata ja kuivaa, Luovuus värikästä ja mehevää. Arki on staattinen perustila, jota paetaan ja johon vääjäämättä taas palataan. Luovuutta sen sijaan etsitään, ruokitaan ja vaalitaan. Arki on enemmän tai vähemmän varma nakki. Luovuuden tila taas yllätyksellinen ja hieman oikukas vieras.

Arjessa luoviminen vaati kuitenkin monesti enemmän luovuutta, kuin perinteisesti luovaksi mielletty projekti. Miten saan sovitettua yhteen työn ja vapaa-ajan, perheen erilaiset aikataulut, yllättävän syyslenssun ja kiireisen dead linen? Entä miten löytää inspiraatio jokapäiväisiin rutiineihin: Keksiä houkutteleva ilta-ateria, motivoitua siivoamiseen tai tehdä jotain kivaa kumppanin tai lasten kanssa? Ja miten säilyttää into ja kipinä kaiken tämän keskellä? – Luovaa ongelmanratkaisua parhaimmillaan.

Luovuus on pohjimmiltaan elämänvoimaa, joka saa kehomme liikkumaan, hengittämään ja tuntemaan. Solumme uusiutuvat ja kehomme luo itse itseään yhä uudelleen. Luovuus jyllää siis kaiken aikaa sisällämme, vaikka olo tuntuisi kuivalta kuin ananaskirsikan kuori. – Aika hyvä lähtökohta myös luovemmalle arjelle, vai mitä?

Luovuuden avaimet löytyvätkin siitä miten olemme. Luovuus vaatii höllentämistä, näkökulman muutosta, jopa rohkeaa joutilaisuutta ja rentoutta. Siksi uudet ideat pulpahtava usein toimistopöydän sijaan lenkkipolulla, tiskatessa, jopa keskellä yötä ja varsinkin meditoidessa.

Voisitko siis järjestää päivääsi irtiottoja?

Laittaa hetkeksi läppärin ja puhelimen kiinni, sulkea työhuoneen oven ja lähteä mielikuvamatkalle tai ulos hapettumaan ihan vain itseksesi? Luontoympäristö perinteisesti elvyttää elämänvoimaa ja stimuloi myös luovuusaistia. (Jos luontoon on matkaa, sen voi vaikka tuoda toimistoon.) Ja kun olotila on oikea, on myös tilaa kysyä itseltään, miten tietoinen olen mielikuvituksestani ja miten paljon luotan intuitiooni? Ja ennen kaikkea:

Miten haluaist käyttää mielikuvitustasi ja mitä luoda sen avulla?

Arjen luovat asiat ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia: Uusi reitti töistä kotiin, siivousbileet tanssimusan tahdissa tai ripaus chiliä vadelmahillon sekaan. Jokainen näistä tuo uuden näkökulman tavallisiin asioihin ja avaa rakoja arjen asfalttiin, joista luovuus pääsee versoamaan. (Chili-hillo puuron seassa antaa muuten kummasti potkua päivään.)

Entä milloin viimeksi teit jonkin luovan projektin tai onko sellainen parhaillaan menossa?

Luova projekti voi olla yhtä konkreettinen kuin villasukka, jonka neulomisen voi aloittaa myös kärjestä. Se voi olla vanha tuoli, joka saa jämäkankaalla uuden elämän. Se voi olla pöytälaatikkomaalarin ura, päivittäinen luovuuspäiväkirja tai suihku-caruson rooli. Tärkeintä on pitää kanavat auki, antaa mielikuvitukselle vauhtia ja hakea päivittäin yhteyttä elämänvoimaan, flow-tilaan, aitoon itseensä tai millaiseksi luovan tilan haluaakaan nimetä. Siispä:

Minkä luovan projektin voisit aloittaa?

Jos epäröit, mieti, mikä sinua estää juuri nyt? Entä jos kaikki olisi mahdollista, mitä tekisit? Millä voisit ruokkia nälkäistä pikku luovuuttasi vielä hieman lisää?

Ja parhaimmillaan niin kutsuttu arki paljastuukin itsessään luovaksi projektiksi, joka on täynnä uusia mahdollisuuksia, käyttövoimaksi tarvittavia haasteita ja mieltä tyynnyttäviä rutiineja, jotka vapauttavat energiaa uusille ideoille. Ja ennen kaikkea iloisia yllätyksiä. Kuin se muikea ananaskirsikka, joka on koko ajan ollut piilossa kuivan kuoren alla.