Kun lähdemme nouskiitoon henkisen kasvun polulla, elämämme muuttuu monella tapaa. Tämä näkyy yleensä myös ihmissuhteissa. Parhaimmillaan henkisten ikkunoiden avautuminen vetää myös puoleemme uusia, samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Toisaalta välimatka joihinkin ystäviin saattaa kasvaa ja vanhat, toimimattomat ihmissuhteet joutuvat suurennuslasin alle. Erityisen haastavaa tämä saattaa olla parisuhteessa.
Kun kumppani alkaa kasvattaa siipiä
Toisen muuttuminen luo usein paineita myös kumppanin suuntaan, varsinkin jos molemmat etenevät kasvun polkujaan eri tahtiin. Tuttu ja turvallinen puoliso saattaa muuttua oudoksi, kiinnostua asioista, jotka itselle tuntuvat vierailta ja vähintäänkin arveluttavilta. Kotoisen tv-illan sijaan kumppani häviää meditoimaan, baari-ilta vaihtuu joogaharjoitukseen ja laivaristeilyn sijaan puoliso ehdottaa viikonloppuretriittiä. Yöpöydälle ilmestyy uusia kirjoja ja puolison tyynylle on huolettomasti “unohtunut” henkisen kasvun opas.
Olemme tottuneet siihen, että maailma on jossain määrin ennakoitava paikka. Tutussa ja turvallisessa elämässä on myös helpompaa toimia. Kun yksi elämän peruspilareista eli tärkeä ihmissuhde alkaa yllättäen liikehtiä, herää pelko koko rakennelman hajoamisesta. Siksi toisen muuttuminen aiheuttaa usein voimakkaita reaktioita erityisesti, jos ei ole koskaan oikein miettinyt omien rakenteidensa perustaa ja lujuutta.
Esteitä kiitoradalla
Mutta ei helppoa ole toisellakaan osapuolella, sillä usein oivallukset henkisen matkan varrella ovat niin riemastuttavia, että ilon haluaisi jakaa myös rakkaansa kanssa. Avartumisen ja kasvun kokemus kohottaa meitä ihmisinä ja haluaisimme nostaa pilvenreunalle myös läheisemme. Pettymys voi olla suuri, kun toinen ei olekaan valmis hyppäämään yhtä korkealle. Saattaa jopa kyseenalaistaa kokemuksiamme ja vihjailla, että henkisessä muodonmuutoksessa on vahvasti kyse vipsahduksesta.
Milloin pitää kiinni, milloin päästää irti?
Jos parisuhde (tai muu tärkeä ihmissuhde) on pitkä, tutut kuviot luovat turvallisuutta, vaikka ne samaan aikaan kyllästyttäisivät ja tuntuisivat esteiltä kehityksen tiellä. Rutiinien voimaa ei kannata aliarvoida, sillä kuten jo todettiin, aivomme rakastavat niiden luomaa ennakoitavuutta ja (jopa valheellistakin) turvallisuuden tunnetta. Olemme siis biologisesti ohjelmoituja pitämään kiinni tutusta ja turvallisesta. Tällöin hyppäys muutoksen kelkkaan saattaa tuntua hengenvaaralliselta sokkoajelulta. Ihmissuhteen päättyminen tarkoittaa usein myös paljon käytännön työtä, mikäli kyseessä on perhe, yhteinen koti ja mahdollisesti lapsia. Onko siihen voimia juuri nyt ja entä, jos vastuussa on muidenkin kuin omista ja kumppaninsa tunteista?
Tämä kaikki saattaa hämmentää ja lisätä epävarmuutta siitä, millaisilla perustuksilla liitoksissaan natiseva ihmissuhde oikeastaan lepää. Onko kyseessä aitoon rakkauteen perustuva kumppanuus, jossa molemmat vain kehittyvät huomattavan eri tahtiin, vai onko kyseessä jo alun perinkin muista tarpeista syntynyt liitto, jossa ei todellisuudessa ole tilaa yksilölliselle tai yheiselle kasvulle?
Seuraava lista voi olla avuksi pähkäillessä hiertävän ihmissuhteen tilaa. Poimin sen F. Eemelia Samin artikkelista “5 signs you are in highly sacred relationship“. Sam on lääkäri ja henkisestä kasvusta kirjoittava luennoitsija. Hän puhuu “pyhistä ihmissuhteeita”, mutta tällä voi tarkoittaa mitä tahansa henkisesti kypsää ja aitoon rakkauteen perustuvaa kumppanuutta.
Merkkejä siitä, että ihmissuhteessa on henkistä potentiaalia
1. Voit olla aidosti oma itsesi
Henkisesti kypsässä liitossa et tunne tarvetta sensuroida, vaan uskallat paljastaa itsesi juuri sellaisena kuin olet. Toisen läsnäollessa voit jättää sosiaaliset naamiosi naulakkoon ja hyväksyä itsessäsi sellaisiakin piirteitä, joita olet aiemmin yrittänyt piilotella. Niille voi jopa nauraa yhdessä.
2. Pysyt omana yksilönäsi
Vaikka suhteenne on avoin, eikä välillänne ei ole turhia pelkojen tai häpeän aiheuttamia esteitä, olette kuitenkin kaksi itsenäistä yksilöä. Kykenet tuntemaan itsesi kokonaiseksi myös ilman toisen läsnäoloa ja itsenäisyytesi on ok kumppanillesi. Vaikka jakaisitte paljonkin yhdessä, teillä on edelleen myös omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita. Tuette ja rohkaisette näitä piirteitä toisissanne.
3. Jaatte halun henkilökohtaiseen kasvuun molemminpuolisesti
“Pyhät” liitot kehittyvät ja kasvavat henkisesti sekä kumppanuuden että yksilöllisellä tasolla ja molemmat osapuolet kykenevät tukemaan toisiaan tässä prosesissa. Kuuntelu ja toisen kunnioitus ihmisenä asettuvat itsekkäiden ja omistushaluisten pyrkimyten edelle – vaikka tämä tarkoittaisi jossain tapauksissa lähtöä eri teille.
4. Varaatte tilaa toisillenne
Tämä tarkoittaa sitä, että olette läsnä toisillenne ja otatte vastaan aidosti kuunnellen, mitä toisella on jaettavana. Tässä kumppanille varatussa tilassa ei pyritä muuttamaan toista tai tuputeta omia mielipiteitä, vaan otetaan vastaan toinen sellaisena kuin tämä on. Aito läsnäolo on osoitus todellisesta rakkaudesta ja kunnioituksesta.
5. Tunnet itsesi rauhalliseksi
Vaikka elämä heittää tielle kaikenlaista ja jokaisessa suhteessa sattuu ja tapahtuu, suurinta osaa yhdessä vietetystä ajasta sävyttää mielenrauha. Vuorovaikutus toisen kanssa antaa voimia pikemminkin kuin näännyttää tai uuvuttaa. Vaikka arjessa on stressaavia elementtejä, kuten tiukkoja aikatauluja, sukulaisten tai lasten aiheuttamia huolia tai työpaineita, ahdistus ei kaiva maata suhteen alta, vaan kumppanuutenne säilyy pohjimmiltaan myönteisenä ja voimia antavana.
Ja sitten vielä mielestäni tärkeä huomio F. Emelia Samilta: Osa pyhistä liitoista kestää eliniän mutta osa vain jonkin aikaa. Tärkeä yhteinen piirre niille on kuitenkin se, että nämä merkitykselliset ihmissuhteet tarjoavat elämänkokemuksia, jotka vauhdittavat kasvuamme ihmisenä. Jokaisella suhteella on elinkaarensa, ja mikäli on tullut aika erkaantua omille teilleen, tämän voi tehdä arvokkaasti ja rakastaen. Rakkaus itsessään ei satuta, mutta rakkauden päättyminen kyllä. – Aikansa.
Rakkaudellista viikonloppua!
Kiitos harjoituksesta – valitettavasti jouduin keskeyttämään sen siinä kohtaan jossa piti etsiä joku epämiellyttävä vai oliko se peräti joku vihollinen – minä en tahdo suoda heille enkä muutenkaan pahuudelle edes olemassaolon mahdollisuutta – tokihan pakko hyväksyä että sitä on – mutta en itse halua ajatella pahuutta evil enkä muutenkaan negatiivista – en pysty enkä mielellään soisi muidenkaan antavan energiaansa pahuudelle koska sitä oikeasti on. mielestäni se vain pitäisi kuihduttaa jättämällä se oman onnensa nojaan sen sijaan että sitä ihailtaisiin tai että sille luovutettaisiin energiaaa – ihan vain sen takia että mielestäni tai ainakaan omassa tapauksessani pahan taisteluun tarvitaan pahuutta ja… Lue lisää..
Jani, kiitos kommentistasi. Selvennän harjoitusta vielä hieman. Eli se on tarkoitettu ensisijaisesti tuomaan helpotusta omiin kielteisiin tunteisiin, kuten ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen tai elämää hankaloittaviin vihan tunteisiin, joita jokainen koemme ajoittain. Kohdassa, johon viittasit, harjoitukseen kannattaa sisällyttää henkilö, johon ei liity esim. suoranaisesti traumatisoivia kokemuksia tai joka ei itselle edusta äärimmäistä pahaa, vaan jonka kanssa on syystä tai toisesta kitkaa, mutta jonka kanssa täytyy ehkä kuitenkin tulla toimeen esim. olosuhteiden pakosta. Mielestäni harjoituksen suurin hyöty on se, että lieventämällä ja päästämällä irti omista kielteisistä tunteistamme, puramme esteitä oman henkilökohtaisen kasvumme tieltä.
Olipas ihana harjoitus <3 kiitos Outi! Ihmisen, jonka kanssa on kitkainen suhde, miettiminen oli aikamoinen haaste, mutta toi sydämeen vapautta, kun harjoitus oli ohi. Ensimmäisen ihmisen kohdalla mua meinas alkaa naurattaa ihan hirveesti. Tää harjoitus muistutti taas siitä, että uuden ihmisen kohtaaminen on tuonut lisää hyvää elämään. Suosittelen kyllä kaikille tätä harjoitusta! Lisää potkua aurinkoiseen kevätlauantaihin 🙂 kaunista viikonloppua sulle 🙂
Sanna, ihanaa kuulla! Samanlaisia kokemuksia on itsellänikin juuri tuon haastavan henkilön suhteen, mutta lopputulos on ollut se, että esteiden voittamisen jälkeen olo on monellakin tapaa avartunut ja seesteinen 🙂
Kiitos hyvästä kirjoituksesta,joka entisestään auttoi ymmärtämään eräänkin ihmissuhteeni jatkomahdollisuuksia tai ajatuksia siitä,onko jatkolle edellytyksiä. Tein suuren elämäntapamuutoksen noin puolitoista vuotta sitten,mikä pikkuhiljaa alkoi näkymään niin psyykkisenä kuin fyysisenäkin muutoksena ja merkittävänä hyvinvoinnin paranemisena. Yksi ystävyyssuhteeni ei tätä meinaa edelleenkään kestää. En ole saanut tältä pitkäaikaiselta ystävältäni feedbackia tänä aikana ja välimme ovat erkaantuneet. Olenkin paljon miettinyt muutoksen vaikutuksia ihmissuhteisiin ja tämä kirjoituksesi vahvisti ajatuksiani.Ehkäpä minun on päästettävä irti,etten katko uusia paremmin kantavia siipiäni tai päädy ns. lyömään päätäni toistuvasti seinään.
Sannie, kuten totesit, mikä tahansa elämäntapamuutos haastaa läheisiä ihmissuhteita ja viimeistään silloin punnitaan suhteen laatu. Hassua kyllä itsekin olen huomannut, miten tiukasti sitä haluaisi pitää kiinni niistäkin, jotka eivät muutosta kestä. Jopa niin, että miettii oikeutusta omialle uudelle suunnalleen. Itseäni helpotti oivallus siitä, että kaikilla ihmissuhteilla on elinkaarensa, eikä pituus tarkoita samaa kuin merkityksellisyys.
Silloin kun suhde ei ole enää merkityksellinen, niin se ei ole ja sillä sipuli. Eli tavallaan “eikä pituus tarkoita samaa kuin merkityksellisyys” on sanahelinää. Kun jokin ei ole merkityksellistä tässä ja nyt niin ei sillä oikeastaan ole arvoa. Ihmissuhteilla on elinkaarensa eivätkä kaikki suhteet kestä maailman tappiin saakka. “Henkisissä piireissä” olen nähnyt sellaistakin ilmiötä, että sillä ajatuksella (“nyt yhteinen karma on sovitettu” tai miten asia sitten ilmaistaankin) tavallaan oikeutetaan uudet ihmissuhteet ja jätetään vanha taa silmää räpäyttämättä. Erittäin henkistä ja vastuullista toimintaa, rakkaudellista suorastaan! 😉
Minttu, kiitos ajatuksistasi 🙂