Paasilinna kustantamolta tuli äskettäin ulos keittokirja minun mieleeni. Nimittäin Elina Tanskasen Hyvän mielen reseptejä (Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2014). Ja kyseessä onkin vähän erilainen kokkailu, sillä Tanskanen saattaa olla tuttu Trendi-lehdestä tai TV2:n Hehkua-ohjelmasta, mutta on myös logoterapeutti ja kirjoittanut mm. parisuhdeoppaita.
Henkistä herkuttelua
Kirja on varsinainen mielen herkkupakkaus, soma ulkoa ja ihastuttava sisältä. Siihen on koottu 38 henkisen ravinnon ohjetta, pientä ja vähän suurempaakin hyvää, joita voi tehdä omalle mielelleen vaikka joka päivä. Harjoitukset Tanskanen kertoo koonneensa logoterapia-opiskelijoiden suosikkiresepteistä, ja joihinkin niistä on voinut törmätä muissakin elämäntaito-oppaissa, myös tämän blogin Mielitreeneissä.
Henkisyys tai henkinen, kuten Tanskanen sitä nimittää, on yhtä olennainen osa ihmisyyttä kuin psyykkinen, fyysinen tai sosiaalinen. Ja yhtä lailla kuin voimme päästää itsemme fyysisesti rapakuntoon, henkinenkään ei automaattisesti ole parhaassa terässä, ellemme hoida sitä päivittäin. Kirjan johdannossa ihmisen henkistä ulottuvuutta määritellään tarkemmin ja esitellään Henkinen ravintokolmio, joka koostuu ihmissuhteista ja vuorovaikutuksesta, elämyksistä, mietiskelystä, oppimisesta, luovuudesta, unelmista sekä viihteestä. Kirjan reseptit koostuvat Henkisen ravintokolmion eri aineksista ja sieltä voi valita itselleen sopivan riippuen sen hetkisistä tarpeista ja tilanteesta.
Harjoitteet on koottu ruokareseptien muotoon, mikä konkretisoi mainiosti sellaisia abstrakteja käsitteitä kuin tunteet, luovuus, elämän tarkoitus ja pyhyys. Tämä saattaa madaltaa kynnystä oman henkiset puolen tutkailuun myös niiden kohdalla, jotka vierastavat liian eteeristä meininkiä, korkealehtoista hörhellystä ja muuta ohutta yläpilveä. Ja jos henkisyys on omalla kohdalla täysin käyttämätön luonnonvara, Tanskanen tarjoaa lempeän töytäisyn tutkimusretkelle. Henkisyys ei ole synonyymi hengellisyydelle (jos tämä puoli vierastuttaa), vaan sitä on myös kysyminen, kyseenalaistaminen, pohdiskelu, oman itsen ääreen hiljentyminen ja uskominen sellaiseenkin, josta ei ole (vielä) tutkimustietoa: “On sinänsä sama, mihin uskot, kunhan et nukahtele elämän syvimpien kysymysten äärellä.”
Miksi henkisen hemmottelu on niin tärkeää?
Omasta mielestäni henkisyyden vaaliminen on yhä tärkeämpää tämän ajan maailmassa, jossa elämisen rytmi on kiihkeä ja monet vanhat rakenteet murroksessa. Ympäristö on tulvillaan sähköisiä ärsykkeitä, nopeita mielihyvän lähteitä, oman toiminnan, jopa elintoimintojen jatkuvaa arviointia ja mittaamista, paineita huippusuorituksiin ja kaikkensa antamiseen. Tähän pyöritykseen on välillä hyvä ottaa etäisyyttä ja laajentaa olemistaan myös syvyyssuuntaan. Irti päästäkseen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse matkustaa retriittikeskukseen, vaan henkisyys ja mielenrauha löytyvät yllättävän läheltä. Pyörremyrskyn tyyneen silmään voi astua laittamalla hetkeksi oven/ kännykän/ tietokoneen/ television kiinni ja vain kuunnella hiljaisuutta. Ja ottaa tavaksi tehdä tätä päivittäin vaikkapa viiden minuutin ajan.
Mutta ei henkisyys ole pelkästään syvällistä pohdiskelua, vaan myös iloa, naurua, läheisyytä, riemua, euforiaa ja hassuttelua. Jo se, että lähdet kotisohvalta liikkeelle, ja hankit ulkoilmassa pienen hien pintaan, avaa mieleen tilaa ja yhteyksiä henkiseen. – Tai jonkin roinanurkkauksen järjestäminen tai jopa hyvä seksi!
Esimerkkiresepti: “Anna arvan valita”
Tanskasen kirjasta löytyy niin paljon hyviä harjoituksia, että minun oli vaikeaa valita ehdotonta suosikkia. Niinpä poimin tähän resepteistä ensimmäisen, joka liittyy aivan arkisiin valintatilanteisiin. Sen valmistusajaksi mainitaan 10 sek. ja ainekset ovat: Noppa tai kolikko tai paperilappuja ja kynä, eli joku väline, jolla suoritat “arvonnan”. Lisäksi tarvitaan valintatilanne, joka voi olla pieni ja arkinen tai jokin elämän kannalta merkittävä (jos kanttia riittää!). Ensin päätetään, mikä valinta on esim. kruuna ja mikä klaava eli miten arvonta suoritetaan. Tämän jälkeen annetaan arvan ratkaista vaihtoehtojen välillä. Lopuksi toteutetaan päätös, josta “saa luistaa vain erityisen painavalla tekosyyllä.” Olennaista on myös tarkkailla omia reaktioita. Aiheuttiko arvan tekemä valinta iloa vai ärsyyntymistä?
Tanskasen mukaan arpominen päästää meidät irti vaatimuksista tehdä joka tilanteessa optimaalisia valintoja ja pakonomaista tarvetta hyötyä maksimaaisesti tai pitää jatkuvasti langat käsissä. Toisaalta, jos olet altis näkemään merkityksiä pienimmissäkin yksityiskohdissa, voit huvitella seuraamalla, mihin kohtalo tai johdatus sinua seuraavaksi ohjaakaan. Tai sen kummemmin kohtaloon uskomatta voit muuten vain antautua “nauttimaan sattuman kyydeistä”.
Kaiken kaikkiaan voin suositella kirjaa lämpimästi sekä yöpöydälle, että käsilaukkuun lyhyille juna-/ bussimatkoille tai some-selailun vaihtoehdoksi silloin kun peukku kaipaa lepoa. Ja kirja on ihan vain mukava olla olemassa, joko mielen siivouspäiviä varten tai siltä varalta, että sielu yllättäen kaipaisi silittelyä.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta blogikirjoitusta varten.
