Mikä sinut saa onnelliseksi?
Mietin asiaa aamukävelyllä ja mieleen nousi sellaisia asioita (ei missään erityisessä järjestyksessä), kuin ystävät, mielekäs työ, lapset, hyvä ruoka, tanssitunnit, eläimet, jooga, kiinnostavat kirjat, sienimetsä, tämä syysaamu, kun aurinko siivilöityy kevyen usvan läpi… Samantapaisia vastauksia löytyisi monen muunkin listalta. Siellä voisivat olla myös terveys, raha, toisten auttaminen, henkisyys/hengellisyys, turvallisuus, luonto, taide, musiikki, matkustelu jne.
Ja luonnollisesti, mitä enemmän elämästä löytää merkityksellisyyttä ja kiitollisuuden aiheita, sitä onnellisempana sen kokee. Yllä luetellut asiat ovat tällaisia, mutta niillä on kaikilla myös jotain yheistä: Niiden tuoma onnellisuus riippuu jollain tapaa ulkoisista tekijöistä. Aurinkoinen aamu saa meidät hymyilemään, mutta entä kun sattuu sadesää? Puoliso ilahduttaa rakastavilla sanoilla, mutta entä kun vierestä löytyy työn uuvuttama kumppani. Terveys saattaa pettää, rahaa tulee ja menee, työpaikat vaihtuvat, joogatunnille ei jaksa lähteä… You got the point.
Onko kesto-onnellisuutta olemassa?
Onnellisuudelle ominainen piirre on myös sen hetkittäisyys: Läikähdys, mielialan nousu, jota seuraa tasaantuminen tai lasku (ja jossain vaiheessa jälleen uusi aallonharja). Miten siis pitää kiinni onnenhetkistä? Entä jos onni olisi riippumatonta siitä, mitä ympärillä tapahtuu, ns. ehdotonta onnea? Palaan tähän hetken kuluttua, mutta sitä ennen toiseen kysymykseen.
Tarkastelin uudelleen onnelliseksi tekevien asioiden listaani ja mieleen nousi kysymys: löytyykö listalta Minä? Se pieni lapsuusmuistojen minä, nuori epävarma minä aikuistumisen kynnyksellä, aikuinen, omia ratkaisujaan tekevä minä, tai kenties jo vanheneva, elettyä elämää kantava minä?
Joku voisi ajatella, että itsensä liittäminen onnellisuuslistaan on omahyväistä tai itsekeskeistä. Perinteisesti hyveenä on myös pidetty sitä, että asettaa muiden tarpeet ennen omia. Ja onkin totta, että muiden auttaminen lisää myös omaa onnellisuutta. Mutta pidemmän päälle auttaa voi vain, jos itse voi hyvin. Jos pitää itsestään, on helpompi pitää myös muista. Ja jos tämä ilo kumpuaa pelkästä olemassa olon riemusta, ollaan jo ehdottoman onnellisuuden jäljillä
Jos omassa historiassa on kohtia, jotka varjostavat sisäistä minää, isoa tai pientä, voi olla vaikeaa, jopa mahdotona ajatellakaan omaa minää onnellisuuslistalla. Silloin näiden elämän heittäminen varjojen kanssa on syytä työskennellä syvällisemmin jonkin eheyttävän työvälineen avulla. Kyseessä voi olla vertaistuki, psykoterapia, luova työskentely tai jokin muu parantava menetelmä. Tämän jälkeen voi ottaa seuraavan askeleen:
Aidon onnellisuuden jäljillä
Aito onnellisuus syntyy itsensä kuuntelusta ja yksi voimallisimpia välineitä tähän on meditaatio. Katseen kääntäminen sisäänpäin. Tutkailu kaikkien mielen kerrostumien läpi, kuka todella on. Myönteisen ajattelun ja mindfulnesin gurut eivät turhaan painota meditaation merkitystä mutta myös sitä, että meditoinnin, hiljentymisen, mietiskelyn – miten sitä haluaakaan nimittää, täytyy olla säännöllistä. – Jep jep, oikeastaan joka päivä pitäisi löytää itselleen jokin om-hetki. Ja tässä tulemmekin siihen, että todella onnelliset ihmiset tekevät töitä mielenrauhansa eteen.
Työnteko on tosin vähän harhaanjohtava sana siinä mielessä, että se, mikä aluksi tuntuu vaivalloiselta, jopa vaativalta työltä, alkaa vähitellen sulautua osaksi elämää ja muuttua olemiseksi. Se, mikä aluksi edellytti aikatauluttamista, itsensä motivointia, uusia rutiineja, alkaa jossain vaiheessa olla yhtä välttämätöntä kuin vesi, ravinto ja happi.
Itse olen viimeisen kuukauden kuukauden ajan meditoinut päivittäin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja uskokaa vain, niinä päivinä, jolloin homma jää väliin, mielessä on viimeistään iltapäivällä sellainen tungos, että luikin vaikka vessaan tekemään pikaisen mielentyhjennyksen. Koenko itseni onnellisemmaksi. Kyllä! Ja vaikka kyse ei ole kiihdyttävästä riehakkuudesta 24h/7, voisin puhua jonkinlaisesta uudesta kesto-onnellisuudesta, jossa muiden tunteet, omat huolenaiheeni tai ympäröivän maailman tönäisyt eivät enää samalla tapaa määrittele, miten tyytyväiseksi koen itseni.
Kahden viikon onnellisuushaaste
Heitänkin sinulle kahden viikon onnellisuushaasteen: Pyri löytämään päivästäsi vähintään viisi minuuttia aikaa hiljentymiselle ja mielesi tyhjentämiselle. Toki enemmän saat käyttää, 20 minuuttia olisi ihanteellinen. Enempää ei tutkimusten mukaan tarvita. Meditointitekniikoita on monia, joista kokeilemalla löytyy itselle sopivin. Kaikkein yksinkertaisin on laittaa vain silmät kiinni ja keskittyä omaan hengitykseen. Apuna voit käyttää jotain sanaa tai äännettä, jota toistelet mielessäsi jokaisella uloshengityksellä. Sen ei tarvitse olla om. – Omena olisi ihan yhtä hyvä tai mikä tahansa rauhoittava, myönteinen asia. Olennaista on toistaminen ja huomion kiinnittäminen sinnikkäästi hiljentymis-sanaan/-äänteeseen, vaikka mieli haluaisi juuri sillä hetkellä laatia kauppalistaa.
Jatka tätä kahden viikon ajan.
Jos kokeilet onnellisuushaastetta, laita kokemuksiasi kommenttiboxiin. Niistä on iloa meille muillekin onnellisuuden etsijöille.
Kuvat: Morguefile.com ja Outi Rinne
