Olen kolmena kesänä vetänyt raakaruokaluentoja kursseilla Elävän ravinnon instituutissa Ahvenanmaan Fiskössä. Palasin juuri viimeisimmältä. Vaikka teemat ovat olleet samoja joka vuosi, kurssit ja ryhmät ovat ainutlaatuisia. Tänä vuonna joukossa oli poikkeuksellisen paljon vakavien terveyshaasteiden kanssa kamppailevia. Ihmisiä, jotka olivat ottaneet ohjat omiin käsiinsä ja valmiita mittaviinkin elämänmuutoksiin.
“Terveysturistien” joukosta heidät saattoi erottaa, jos kiinnitti huomion piripintaan täyttyviin vehnänoraslaseihin ja tiukkaan pitäytymiseen elävässä ravinnossa. Väsyneitä kasvoja tai riutunutta olemusta sen sijaan oli turhaa hakea. Näissä ihmisissä nimittäin oli poikkeuksellinen hehku.
Lehtivihreä ja puhdistava ravinto nostavat kyllä psyykkistä energiatasoa. Uskon kuitenkin, että sisäisen hehkun todellinen alkulähde oli muualla ja sydämellisesti hersyvä nauru kumpusi syvemmältä. Nämä ihmiset olivat kääntäneet kriisin voimavaraksi. Ottaneet rohkeasti vastuun omasta elämästään ja hiotuneet tuhkasta timanteiksi.
Hehku syntyy intensiivisestä läsnäolossa tässä ja nyt. Elämän rajallisuuden tuomasta arvostuksesta jokaista hetkeä kohtaan. Kiitollisuudesta.
Itse olen kiitollinen, että sain kohdata nämä hienot ihmiset. Siitä, että he jakoivat kanssani tarinoita elämästään. Kiitollinen siitä, että hengitämme ja olemme elossa. Ja että varjopaikkojen lomassa aurinko näyttää aina paistavan kirkkaammin.
