Yrittäjän työhyvinvoinnista

Yksityisyrittäjänä teen suurimmaksi osaksi töitä täysin yksin. Nautin siitä kovasti, että minulla on tällainen mahdollisuus tehdä sellaista työtä, jossa yksikään päivä ei ole täysin samanlainen ja jossa tekeminen tuntuu suurimman osan ajasta innostavalta. Mikään ei ole tapahtunut tietenkään sormia napsauttamalla, vaan lähdin aikoinaan taloudellisten riskien kera rakentamaan jotain mikä olisi omaa. En tuolloin edes tiennyt mitä se olisi, mutta aloitin perustamalla itselleni suunnatun hyvinvointiblogin, jota tein sydämellä, koska se antoi itselleni hyvää mieltä.

Päivätyössä ollessani kaikki ongelmat pystyi ulkoistamaan ja työt jäivät niille sijoilleen, kunhan vain työpaikan oven sulki. Yrittäjänä kantaa valtavan vastuun sekä menestyksestä, että tappioista. Ajatus tämän postauksen kirjoittamisesta syntyi siitä, että olen törmännyt omalla kohdallani ihmisiin, joiden mielestä bloggaaminen ei ole työtä ja kaikki tuntuu tapahtuvan minulla helposti naps vaan.

Jokaisella on mahdollisuus saada elämässään asioita, joihin uskaltaa keskittyä ja hypätä mukaan. Itsestäni tuntuu, että 95 % ihmisistä ei uskalla ja sitten ollaan itkemässä sitä, kun tuolla on niin helppoa ja se saa tehdä kotona töitä ja sillä ei ole mitään ongelmia.

Se mihin haluan kiinnittää huomion, on se että kenenkään menestys ei ole keneltäkään muulta pois. En mittaa omaa menestystäni pelkästään rahassa, vaan siinä, että olen kyennyt rakentamaan työpaikan, jossa minulla on hyvä olla ja joka auttaa minua elämään arkeani mahdollisimman hyvillä mielin jatkuvan työstressin sijaan. Minulle suurinta pääomaa työni lisäksi on vapaa-aika, jonka voin käyttää työpäivän jälkeen virkeänä siihen mihin haluan. Minusta olisi turhaa alkaa luettelemaan tässä jokainen taloudellinen tappio, jonka olen kokenut, kun olen ottanut riskejä yritysmaailmassa ihan vain kokeillakseni mikä toimii ja mikä ei. Se kuuluu jokaisen yrittäjän elämään luonnollisena osana.

Se, että teen tarkoituksella osa-aikaista työtä, on minun valintani oman hyvinvointini kannalta. Olen elänyt seitsemän vuotta ennen yrittäjäksi alkamista tarpeeksi monessa stressaavassa työyhteisössä, jotka meinasivat ajaa minut tunnollisena työntekijänä loppuun. Yrittäjäjyys vaatii aivan hurjasti rohkeutta, uskoa, visioita ja taloudellisen epävarmuuden sietämistä pahimmillaan vuodesta toiseen, mutta samalla se tarjoaa jokaiselle tähän kelkkaan aidosti hyppäävälle mahdollisuuden rakentaa jotain sellaista, mikä tuo itselle hyvinvointia sen sijaan, että söisi sitä.

Jokaisen yrittäjän päiviin mahtuu varmasti niitä ei niin kivoja töitä, mutta olen tajuttoman onnellinen voidessani sanoa työni olevan 95 % juuri sellaista mikä tekee henkiselle hyvinvoinnilleni hyvää. Yksin työskennellessä huomaan välillä olevani todella kriittinen tekemisiäni kohtaan, koska minulla ei ole ympärilläni fyysistä työyhteisöä, jonka jäsenien kanssa voisin vaihtaa ajatuksia tai kysyä neuvoa siihen miten jokin asia kannattaisi tehdä.

Lähdin eilen pitkästä aikaa kesken työpäivän kaupungille ja kävin rauhassa kahvilassa, tapasin muutamia tuttuja ja sain sosiaalista kontaktia työasioita hoitaessani. Henkiset akkuni latautuivat tästä irtiotosta niin äärimmilleen, että iltapäivällä kävelin hymyillen ja pää ideoita pursuten kotiin. Mietin miten hyvää elämä, juuri tämä hetki tässä näin, on.

Päätin tuolla kävelymatkallani tehdä työviikoistani sosiaalisempia. Sosiaalisempia siinä mielessä, että pidän yhtenä tai kahtena päivänä työpäiviä jossain muualla kuin kotona. Tulen erilaisten ihmisten kanssa hyvin toimeen, nautin keskustelemisesta ja juuri siksi pidän asiakaspalvelutyöstä todella paljon, vaikken ole sitä tehnyt aktiivisesti pariin vuoteen. Kaipaan ympärilleni elämää ja ihmisiä!

Olen käynyt tällä viikolla läpi muutaman palaverin paikallisten toimijoiden kanssa ja olen todella iloinen, että saan jatkossa tuotua työhöni enemmän lappilaista aspektia. Se on hieno tunne, kun erilaiset osaamiset kohtaavat toisensa ja voidaan olla puolin sekä toisin innostuneita uusista ideoista.

Haluan kannustaa jokaista miettimään sitä miten omaa työhyvinvointia voisi parantaa tai olisiko peräti työpaikan vaihto järkevin ratkaisu, mikäli ahdistus on kasvanut liian suureksi. Työ vie useammilta suurimman osan päivästä, joten työhyvinvoinnin miettiminen ja tarpeellisten muutosten tekeminen on suurta viisautta — henkistä pääomaa — johon satsaamista ei ikinä kadu.

Iloista ja inspiroivaa keskiviikkoa,

Hannamari

xxx