Uutta kotona: kevytrakenteiset seinät OSB-levystä

Maalipurkit ja telat ovat odottaneet nurkassa hyvän tovin, sillä täällä ei ole näkynyt ketään, jolla olisi riittänyt aikaa tarttua niihin tositoimien merkeissä.

Töitä on koko kesän ajan paljon ja alkuperäisenä suunnitelmana olikin antaa kodin olla ihan niissä tekijöissään, joihin se on loppukevään tohinoissa jäänyt. Ajatus oli oikein hyvä, mutta toisaalta tiettyjen perusasioiden valmiiksi saaminen tuntuisi rauhoittavan mieltä kuitenkin enemmän.

Rikoimme alkuperäistä ajatusleikkiämme kodin still-tilassa pitämisestä asentamalla reilu kuukausi sitten kevytrakenteiset OSB-puupuristelevystä valmistetut seinät olohuoneen sekä makuuhuoneen välille:

Seinät ovat olivat originaalilla puupinnallaan eiliseen asti, jolloin ne vihdoin saivat valkoisen maalikerroksen yllensä. Pidän OSB-levyn ulkonäöstä, mutta noin suurena pintana ne alkoivat syömään avaruutta ja raikkautta olohuoneesta. Kaipasin lisää valkoista ja kuvien ottamisen jälkeen poistin noista useamman vuoden vanhoista Bestå-kaapeistamme nuo vihreät valokuvat. Makuuhuone tulee olemaan vielä täysmylläyksen kohteena, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.

Kaikkien muiden kiireellisempien projektien jälkeen meillä on tarkoitus teettää noiden kahden OSB-seinän väliin maitolasiset liukuovet. Tilan voisi näin ollen pitää suurimman osan ajasta yhtenäisenä, mutta esimerkiksi yövieraiden saapuessa huoneen saisi eristettyä omaksi tilakseen. Loft-asunnossa pari vuotta asustelleena mieleeni tulvahti myös sellainen ylellinen vaihtoehto, että sotkut saisi kerrankin ovien taakse yllätysvieraiden saapuessa — mitä luksusta, heh!

Olemme suunnitelleet pitkään myös meidän eteistämme, joka on ollut talvesta asti ruskealla gyproc-pinnalla. Päässäni oli jo jonkin aikaa ollut visio eteisen värimaailmasta ja kun Tuomas näytti ideoilleni paketissa olevaa peukkuaan niin löimme lukkoon eteisen lattiamateriaalin värin sekä materiaalin — katsotaan milloin saamme tuon mysteerisen tilaustavaran itsellemme. Ostimme myös maalit eteisen seiniin ja nyt jännään tuleeko lopputuloksesta yhtä raikas kuin olin kuvitellut.

Eteisemme on aika mini, joten valkoinen olisi voinut olla aika sopiva tilantunnun kannalta. Valitsin silti tällä kertaa valkoisen sijasta pastellisia sävyjä.

Ai että tykkään näistä toiminnan sykleistä, jolloin tapahtuu. Hitaus on monesti luovuuden ja timanttisempien ideoiden kannalta ihan hyvä asia, mutta kyllä se alkaa liiallisissa määrissä lopulta syödä itseltäni sitä hyvää tekemisen meininkiä, joka pitää minut käynnissä.

Epätoivon hetkinä muistutan itseäni siitä, mistä viime talvena evakkokodissa eniten haaveilin: pääsisimmepä pian kotiin, vaikka se olisi kuinka kesken.

Jep, täällä sitä ollaan, me ja karvalapsukaiset.

Kuvat otettu kuvauslainassa olleella Sony α7-järjestelmäkameralla.