Olen varsinkin näin keväisin salaattilounaiden suuri kannattaja. Harva ruokalaji taipuu niin moniin eri vaatteisiin kuin salaatti, jota pystyy varioimaan lukemattomilla eri tavoilla.
Ulkona syödessä en valitse lähes koskaan pääruoaksi salaattia, koska mielestäni ne ovat miltei jokaisessa ravintolassa ala-arvoisen huolimattomasti, mauttomasti sekä tylsästi valmistettuja — osaan itse valmistaa monta kertaa parempaa salaattia kotona, joten syön lounaani usein täällä.
Oman salaattini peruspohja muodostuu yleensä rucolasta, vuonankaalesta sekä salanovasta, mutta kesää kohden mennessä myös voikukasta, horsmasta ja oman maan yrteistä sekä salaattisekoituksista. Vaihtelen paljon täytteitä, mutta aika usein salaatistani löytyy jotain näistä: avokadoa, hummusta, fetaa, kalaa, keitettyä kananmunaa, siemeniä, marinoituja punasipuleita, mustapippuria, sitruuna/limemehua, tuoretta chiliä, dulsea, granaattiomenansiemeniä, halloumia, paistettuja ruusukaalilohkoja (paistetaan voissa, maustetaan hunajalla, suolalla ja mustapippurilla) tai keitettyjä punajuurilohkoja.
Yksi salaattien tärkeimmistä asioista on kuitenkin mielestäni kastike. Balsamico-oliiviöljysekoitus on kiireisten päivien luotettavin kumppani, mutta kyllä itse valmistetut tuoreyrttiöljyt vievät silti voiton.
Aito yrttiöljy
1 dl neitsytoliiviöljyä
2-5 tuuheaa oksaa persiljaa/basilikaa/rosmariinia
1 tl hunajaa
1 tl laadukasta suolaa
1 rkl etikkaa
Kaikki ainekset blendataan sileäksi kastikkeeksi. Valmis yrttiöljy säilyy jääkaapissa säilytettynä tiiviissä pullossa noin kolme päivää.
Viimeisimpänä yrttinä keittiööni on saapunut kauan kaipaamani rosmariinipuu, se on varsinainen katseidenkääntäjä. Välillä haen puusta pienen lehden ja hieron sitä ranteisiini, sillä tuoksu on paitsi huumaava, myös rauhoittava sekä keskittymistä ruokkiva. Varsinainen hyötykasvi siis.
Oh wau, rosmariinipuu! Mistä sellaisia saa? Luin juuri netistä, että “Rosmariini on jopa puolitoista metriä korkeaksi kasvava nahkealehtinen ikivihreä varpukasvi. Se kasvaa luontaisesti Välimeren alueen kuivilla rinteillä meren läheisyydessä, mistä sen vahva tuoksu leijailee kauas merelle asti.” Mietipä, millaista olisi seilata merellä rosmariinin tuoksua päin. Oih!
Kuulostaa ihan täydelliseltä, Välimeri täältä tullaan! Tuon puun tuoksu on jotenkin niin mahtava ja lisäksi se on karuudessaan jotenkin tosi kaunis. Me löydettiin rosmariinipuu vahingossa Kodin Terrasta, kun oltiin remppakamoja hakemassa sieltä 🙂
Ei hassumpi heräteostos. Täytyypä pitää silmät auki! Paitsi että tuo puu on tosi kaunis, se näyttää myös niin vankalta, että sen on pakko olla helppohoitoinen… Nimim. “vain kultaköynnös pysyy mulla hengissä” 🙂
Elän myös siinä toivossa, että tämä pysyy hengissä, koska on varputyylinen kasvi. Tuossa keittiön pöydällä se on ainakin lähellä vesipistettä! T. toinen onneton kasviemäntä
Ihana pikku puu.Täällä kodin viereisessä puistosssa on rosmariinipuskia,ja aina kun tarvitsen,käyn sieltä hakemassa lehtiä.On aika hyvin kestävä joten toivottavasti tuo sinunkin kasvaa hyvin.
Oi, aika mahtava juttu! Toivotaan, että omanikin kasvaisi joskus isommaksi 🙂