Sattuipa kerran niin, että kevään lähestyessä eräs nuori nainen istutti yhtäkkisessä yöpuuskassaan kymmenittäin taimia. Joukko oli kirjava ja sekaan mahtui kesäkurpitsaa, papuja, parsakaalia, lehtikaalia, porkkanaa, punajuuria, sipulia sekä liuta erilaisia yrttejä.
Siemenistä alkoi itää pian kauniita taimia, joita nainen hoisi huolellisesti. Kantoi aurinkoon ja kasteli raikkaalla vedellä.
Loppukevään huumassa naisen valtasi kiire ja kaikki nuo hänen vaalimansa kauniit taimet unohtuivat ja lopulta kuivuivat niille sijoilleen.
Kasvimaa alkoi rehottaa aivan rauhassa, sillä tämän kesän sato oli joka tapauksessa menetetty.
Kuin lohdutuksena kasvimaa alkoi puskea uumenistaan kuitenkin jotain todella kaunista: oransseja ja keltaisia unikkoja sekä valkoisia päivänkakkaroita. Kesä antoi sittenkin satonsa, tosin hiukan erilaisessa muodossa kuin tarinan nainen alunperin ajatteli.
