Täällä Lapissa nautiskellaan vielä näin maaliskuussa lumesta, pakkasesta ja hohtavista keväthangista. Keväästä kielivät hiekasta pölyävät kadut, auringon sulattama kasvimaan nurkka ja lintukuorojen kepeä lirkuttelu.
Kaiken ulkoisen keventymisen myötä myös kodin pölytpallot, nukat, tahrat, pinttymät ja ylimääräiset romut ovat saaneet tänä viikonloppuna kyytiä.
Nurkista on laitettu pois paljon ylimääräistä tavaraa – kiitos sosiaalisen median roskalavaryhmien, ylimääräiset kalusteet ja vaatteet ovat saaneet jo samana päivänä uuden kodin muualta. Uskon siihen, että mitä vähemmän ihmisellä on tavaraa, sitä helpompaa arki on. Vähemmän huolta ja siivoamista, enemmän tilaa hengittää ja luoda uutta.
On ihanaa saada jokaiselle kodin tavaralle oma paikka ja tietää mitä omistaa. Oli keventävää katsoa läpi ennen remonttia pakatut, sohvamme takana luurailleet mysteerilaatikot läpi. Siihen tarvittiin kahden ihmisen neljän tunnin työpanos, mutta ai että se kannatti.
Mysteeriboksien sisältämät tavarat olivat olleet pahvien sisässä puolentoista vuoden ajan, niinpä suurin osa sai lähteä uusille teille, sillä ilmankin ollaan pärjätty. En kaipaa tähän talouteen enää yhtään laatikkoa, joiden sisältöä en voi muistaa.
Ikkunanpesun jälkeen näkee taas ikkunoistakin ulos ja sänkykin on käännetty siten, että aurinko saa paistaa aamulla suoraan kasvoillemme. En keksi heti parempaa tai lempeämpää herätyskelloa kuin keväisen, kevyen valon.
Ihanaa viikonloppua!
