Vanhat tavarat, en saa niistä kyllikseni. Nämä Raahen Rautaruukin vanhat työkalupakit saimme mieheni enolta keväällä enkä voisi olla tyytyväisempi näiden elämää nähneeseen ulkoasuun. Aion tässä talven mittaan hioa yhtä laatikkoa hieman puhtaammaksi mustista öljytahroista, jotka eivät lähteneet painepesurilla mihinkään. Missään nimessä en halua näistä uudenveroisen näköisiä, sillä tuo kulunut ja elävä puupinta puhuttelee meitä molempia syystä tai toisesta. Kiitos vielä Heikille näistä laatikoista, ne ovat täällä meillä jatkuvassa käytössä!
Kuvat ovat kesältä, työpisteeni on tällä hetkellä tuossa laatikon paikalla ja sohva pääsi entisen työpisteeni kohdalle ikkunoiden alle. Vuodesohvamme odottelee uusia päällisiä, sillä pilasin edelliset varsin epäonnisessa värinpoisto-operaatiossa. Lopputuloksena päällisten väri ei muuttunut, sillä en hoksannut tarkistaa päällisen olevan keinokuitua. Hölmö minä. Sen sijaan koko kämppämme haisi sille kamalalle värinpoistopierulle (en liioittele) vielä seuraavat kaksi päivää ja ristivetoa pidettiin niin, että melkein palelluttiin. Aina ei onnistu, mutta aina oppii: en tartu värinpoistopurnukkaan enää ikinä.