Arjessa yllättävän paljon iloa tuottavat sellaisetkin perusasiat, kuin kauniit ja laadukkaat keittiövälineet. Keramiikkakulhot, teräksiset kasarit ja rehellinen valurautapannu ovat suosikkejani. Pidän myös padoista. Valinnoissani painaa aitous, ekologisuus, sekä se ettei astioista käytössä irtoa turhia kemikaaleja. Parhaita ovat astiat, joissa ruoan voi nostaa keittiöstä suoraan ruokapöytään. Käsityöläisyys ja perinteet ovat plussaa. Jostain syystä ranskalaiset ymmärtävät tällaisten astioiden päälle, joten olin enemmän kuin iloinen päästessäni testaamaan Le Creusetin uutta valurautapataa tulevan keittokirjani kuvauksissa.
Mutta ensin piipahdus astiakauppaan. Le Creuset on paljon muutakin kuin laadukkaita pannuja ja patoja. Kävin Kamppikeskuksessa sijaitsevassa liikkeessä fiilistelemässä. Talvipäivän hämärässä jo kurkistus sisään sai hyvälle tuulelle, sillä vastassa on ilottelua kaikissa sateenkaaren väreissä.
Vaikka Suomesta saatava valikoima on suppeampi esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna, hulppean ruoanlaitto- ja leivonta-arsenaalin lisäksi löytyy varsin kattava astiasto, pieniä söpöjä juttuja unohtamatta.
Suosikkejani ovat yläkuvien pienet keraamiset padat, varsinkin alempi lilliputtimalli. Uunikypsennyksen jälkeen annokset voi nostaa suoraan pöytään. Kannellisia astioita voi hyödyntää myös säilytykseen ja omassa jääkaapissani ne ovat löytäneet paikkansa erilaisten tahnojen ja dippien astioina. Niissä voi jopa pakastaa. Kaikki keramiikka-astiat ovat muutenkin kuumennuksen ja pakastuksen kestäviä, sekä konepestäviä.
Spatulat saavat erityiskiitosta tukevuuden ja käytännöllisen mutta kauniin muotoilunsa ansiosta. Silikoninen terä irtoaa puuvarresta pesuja varten. Vitamixin (ja muiden kapeakannuisten blendereiden) omistajille vinkkinä: Kapein malli (uloimpana vasemmalla) on yksi parhaita, joilla olen saanut nuoltua terien alle jäävät rippeet myös kannun pohjalta.
Kuvan pikku mukit olivat ainakin viime viikolla vielä puoleen hintaan ja liikkeessä on muutenkin juuri nyt edullisia tarjouksia, sillä mallistoa uudistetaan parhaillaan.
Tetasin uuden mallista pataa leivonnassa ja valmistin gluteenittoman pataleivän, jonka resepti löytyy tulevasta kirjastani. Käsityönä valmistettavat valurautapadat (ja -pannut) emaloidaan kauttaaltaan, jolloin saadaan kaunis ja käytettävyyttä lisäävä pinta. Emaloinnin ansiosta pataa voi hyödyntää myös vaikkapa marinointiin ja ruoan säilyttämiseen. Uusissa malleissa on valmiina teräksinen nuppi aiemman muovisen sijaan, joten ne kestävät nyt korkeitakin paistolämpötiloja. Myös kahvojen kokoa on suurennettu, kantta säädetty tiiviimmäksi ja muotoilua muutenkin hieman uusittu. Valurauta-astioille annetaan elinikäinen takuu, mikä sekin kertoo laadusta jotain.
Leipominen sujui ja lopputulos oli erinomainen. Massiivinen valurauta varaa hyvin lämpöä ja säilyttää kosteuden, joten leivän sisuksesta tuli mehevä ja ulkokuoresta rapea – ominaisuuksia, joita yleensä saa etsiä gluteenittomista leivistä. Tosin uskallan sanoa, että osuutta saattaa tässä olla reseptilläkin…
Leipäohje säilyköön toistaiseksi salaisena, mutta levitteeksi sekoittelemani helppo miso-avokadovoi tulee tässä.
Miso-avokadovoi
- reilu 1 tl riisimisoa
- 1 rkl pehmeää neitsytkookosöljyä
- 1 pehmeä avokado
- 1 tl sitruunan mehua
- 1/4 – 1/2 tl suolaa
- 1/2 tl hunajaa
Sekoita miso ja kookosöljy tahnaksi. Soseuta avokadon joukkoon ja mausta. Tarjoa dippinä tai levitteenä. Säilyy jääkaapissa kannellisessa astiassa pari päivää.
Kuvausastiat saatu testattavaksi veloituksetta.
