Lifestyle

Leipä – ystävä vai vihollinen?

16.06.2012, Jutta Ruonansuu

En ole ainoa suomalainen, joka on ollut koukussa leipään. Leipä on helppoa, perinteistä, itsestään selvää ja niin sympaattisella tavalla juurevaa, että sitä on vaikea pitää epäterveellisenä. Kuitenkin moni meistä kärsii viljayliherkkyyksistä ja hiivaongelmissakin löytyy. Leipä ei ole suomalaisessa keittiössä ihan mikä tahansa aihe. Siihen liittyy niin valtava määrä perinteitä, tunnearvoa ja –latausta, että kun puhutaan leivästä, ei oikeastaan puhuta pelkästä leivästä. Yleisen mielipiteen mukaan leipä on se, joka pitää miehen tiellä ja siinä samalla myös tyttöystävän, vaimon ja lapsetkin – ainakin, jos suomalaisten leivänsyöntitilastoihin on uskomista.

sämpylät

Tukkoisuus ja turvotus – kuulostaako tutulta?

Selittämättömät vatsavaivat ovat Suomessa kansantauti. Moni meistä tunnistaa leivän aikaansaaman turvotuksen ja pitää välillä leivättömia kausia päästäkseen eroon kehon tukkoisuudesta. Monesti kivistysten hävittyä vehnäherkut hiipivät kuitenkin takaisin ruokavalioon ja sykli alkaa alusta. Viime aikoina karppausbuumi on avannut silmämme sille, kuinka paljon saamme leivästä tyhjänpäiväistä höttöä kehoomme – niin suolistoon kuin vyötärölle. Moni on löytänyt karppaamisesta ja leivänpuputtamisen lopettamisesta paremman ja kevyemmän olon.

Kun muutama vuosi sitten kummalliset vatsakipuni kävivät sietämättömiksi, päädyin monenlaisiin tutkimuksiin. Tähystys osoitti, että fyysisesti suolistossani ei ollut mitään vikaa. Minua kehotettiin vain kuulostelemaan tuntemuksiani ja paikantamaan ongelmien aiheuttajat kokeilemalla. Yrittämisen ja erehtymisen kautta alkoi tulla erittäin selväksi, etteivät viljat ja maito olleet minun juttuni, ainakaan siinä mittakaavassa, jossa niitä virallisterveellisissä yhteyksissä suositellaan. Ainoa tutkimus, joka minua lopulta auttoi, oli ikioma kehonkuuntelu. Vaikka sain selville kivistyksen aiheuttajat, oli totuttelu ajatukseen uudesta, erilaisesta ruokavaliosta vasta alkamassa. Ja se ei ollutkaan mikään pikkujuttu – juuri siksi, että olin tunnetasolla erittäin kiintynyt leipään.

sydänjuusto

Kohtuuden raja, missä se kulkee?

Emotionaalisen latauksen vuoksi on syytä lähestyä leipäaihetta lempeästi. Itämainen lääketiede sanoo, että ravitsemuksessa ei ole mustavalkoisia totuuksia. Ruoka-aineet eivät ole lähtökohtaisesti ilkeitä tai ystävällisiä vaan olennaista on määrä, joka niitä nautitaan. Toisen vatsa kestää gluteenia kaksi palaa päivässä, toisen kaksi palaa viikossa ja kolmas voi kärsiä keliakiasta. Kehot ovat erilaisia ja mitään yleispätevää ohjetta ei lopulta ole olemassa. Myös sietokyvyssä on eroja: toinen ei halua kehoonsa pientäkään turvotusta ja toinen saattaa sen sijaan antaa satunnaisen leipänautinnon kylkiäisenä tulevan pienen tukkoisuuden anteeksi. Omat rajat löytyvät vain kokeilemalla.

Vaikka toteutankin nykyisin keittiössäni raw cuisinea, en ole savustanut leipää ulos keittiöstäni ja tuskin tulen sitä koskaan lopullisesti tekemäänkään. Virallisterveellisten suositusten mukaisesti meidän tulisi syödä kuusi palaa leipää päivässä. Se on huima määrä, jota noudattamalla oma vatsani todellakin sanoisi sopimuksen irti jo parin päivän jälkeen. Syy siihen, miksi pidän leivän herkkusektorilla mukana on yksinkertaisesti se, että minulla tulisi sitä liian ikävä. Mielipaha kääntyisi lopulta kaikkea muuta kuin terveyttä edistäväksi tunteeksi. Rakkaudella leivottu ja pehmeä leipä tekee omalle hyvinvoinnilleni yksinkertaisesti hyvää – mutta vain erityisellä kohtuudella.

leipätarjotin

Minulle raakaravinnon toteuttaminen arkipäivässä ei tarkoita luopumista, jossa jokaisesta kielletystä elementistä kehitellään korvikeversioita. Mikään ei korvaa sitä tunnetta, kun pariisilaisessa katukahvilassa ottaa ensimmäisen puraisun vastaleivotusta leivästä ja tarttuu valtavaan kahvikuppiin! Natsikuri ja luopuminen ei siis tule kysymykseenkään. Elämän tulee olla täynnä nautintoja. Tasapaino on aina parempi kuin mustavalkoiset valinnat. Se, mitä sen sijaan voi säätää, on määrä. Sunnuntaibrunsseja, Pariisin matkoja ja muita traditionaalisia leipään kytköksissä olevia hetkiä ei ole joka päivä. Olennaisinta ei ole se, mitä satunnaisesti syömme vaan se, mitä jokapäiväinen arkimenumme sisältää.

Miten korvata leipää?

Siirtymävaiheessa on aina hedelmällistä, että totutun tavan siirtää ensin johonkin parempaan kohteeseen, jonka jälkeen itse tapa voikin hiljalleen jäädä vähemmälle huomiolle. Jos yrittää kerralla luopua jostain, mistä todella pitää, eivät seuraukset usein ole kovin kauaskantoiset. Kieltäytyminen johtaa ikävöimiseen ja hiljalleen uusi ruokavalio alkaa tuntua pelkältä tylsältä luopumiselta.

Itse jätin ensin arjestani pois vaaleat leivät, sen jälkeen keskityin opettelemaan itsehillintää laadukkaan ja hiivattoman luomuruisleivän kanssa. Asennoiduin pitämään leipää herkkuna, ja pikku hiljaa se jäi kuin jäikin arjestani taka-alalle.

Kohtuullistamistoimenpiteisiin on monia keinoja, kunhan vain käyttää hiukan mielikuvitusta. Gluteenittomat luomunäkkärit ovat hyvä valinta ja niitä saa jo useimmista ruokakaupoista mutta vielä parempi ja ravintorikkaampi valinta ovat kuivurissa itsetehdyt raakakräkkerit. Ne ovat oivallinen vaihtoehto silloin, kun kaipaa jotain leivän kaltaista pureskeltavaa, jolle levittää voita tai pähkinätahnaa ja tehdä kauniita ”voileipiä”. Myös raakasämpylöiden valmistus onnistuu kuivurissa.

Uudet kokeilut saattavat aluksi tuntua hankalilta mutta niistä voi seurata avuliaita oivalluksia. Usein leivänkaipuu on jotain muuta kuin kehon aito toive. Monesti riittää, että on jotain, minkä päälle levittää voita ja jotain, mitä hyvässä seurassa mutustaa. jolie-näkkärit

Ilmoitukset kommenteista
Ilmoita
guest
9 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Yaelian
Yaelian
11 years sitten

Minä olen onneksi päässyt leipä-ja viljariippuvaisuudesta hyvin eroon.Tosin leivän leipominen on sellainen prosessi ,josta olen aina pitänyt,joten joskus tulee sitä leivottua.Ja kun tulen nyt kesällä Suomeen,aion kyllä hapanta ruisleipää,jota en täällä saa.

Anni Minerva
Anni Minerva
11 years sitten

Hyvä aihe! Tulipa mieleeni, kun luin viime syksynä Antti Heikkilän Ravinto ja terveys -teoksen, että hänellä oli mielenkiintoinen pointti suomalaisiin jauhoihin. Kuulemma ne ovat aivan eri tavaraa kuin esimerkiksi Ranskassa käytettävät vehnäjauhot ja siinä, missä suomalainen vehnäleipä aiheutti hänelle itselleenkin ongelmia, hän pystyy nauttimaan aitoa ranskalaista vehnäleipää ongelmitta. Siis tietysti kohtuudella. Lisäksi hän mainitsee, että muiden maiden leipurit eivät edes huoli suomalaisia jauhoja käyttöönsä, sillä niissä on jotain todella erilaista. Heikkilä ei osannut sanoa, eikä kuulemma moni muukaan, että mikä eron syy on. Se vain jäi mieleeni. Löysin viime viikolla kaupasta todella hyvää luomu tattarinäkkäriä. Viime aikoina olen tehnyt myös… Lue lisää..

Jutta Ruonansuu
Jutta Ruonansuu
11 years sitten

Anni, totta turiset! Olen kuullut tämän saman. Lisäksi juttelin tässä taannoin Christer Sundqvistin kanssa ja hän valaisi minulle sellaistakin pointtia, että ranskalaiset antavat leipätaikinan kohota omalla luonnollisella tahdillaan, kun taas monesti teollisuusleipä kohotetaan vippaskonstein. (Tämä on nyt sitten omin sanoin referoitua tietoa, Christer kyllä käytti ammattimaisempia termejä asian kuvailuun mutta olen unohtanut, miten se aivan tismalleen meni.) Että niin se vaan näyttäisi olevan joka asiassa – kiireellä ei tule hyvää ja aitoa! Itsellänikin Pariisin matkoilla vatsa kestää paljon paremmin satunnaista leipäherkuttelua kuin Suomessa, eli joku ero siinä ihan varmasti on. Me syödään Katjan kanssa lounaalla usein Pain des Fleursin tattarikräkkeriä.… Lue lisää..

Jutta Ruonansuu
Jutta Ruonansuu
11 years sitten

Niin, minäkin olen aina tykännyt upottaa sormet leipätaikinaan! Tässäkin kohtaa tosin tullaan sitten siihen, että vaikka joku asia keholle isossa määrin epäterveellistä olisikin, pitää silti muistaa, ettei kiellä itseltänsä liikaa. Jos leipominen tekee onnelliseksi, niin sillä on varmasti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta vaikutusta – kohtuudella. 🙂

Anni Minerva
Anni Minerva
11 years sitten

Oikeassa olet, samaa kohotusasiaa sivusi jokin dokumentti, jonka viime vuonna katsoin. Melkoinen teknologinen prosessi siitäkin saatu aikaan! Kappas, ne löytämäni tattarinäkkärit ovat juuri noita samoja! Ei ihme, sillä ne ovat hyviä. Sama makumaailma on täälläkin kovassa käytössä – pestoa ja tattarinäkkäriä, nam! 🙂

mangotango
mangotango
11 years sitten

Mua kiinnostais kuulla lisää tosta hiiva-aiheesta, sillä siitä ihan liian vähän suomessa infoa. Itse uskon, että vilja on toooosi pieni roisto verrattuna hiivaan.. ja sitä tungetaan joka paikkaan: kasviliemeen, korvaamaan natriumglutamaattia.. tai mihin vaan minne halutaan täyteläistä makua (Tän oon huomannut että kun natriumglutamaattia ja muita aromivahventeita osataan jo tehokkaasti välttää, niin mm. sipsiyhtiöt ovat monessa kohdassa vaihtaneet hiivauutteeseen, kun se vaan kuulosta luonnollisemmalta, vaikka sillä on samat vaikutukset aivoissa kuin teollisillaglutamaateilla ja sit tosi tuhoisat vielä suolistossa). Ja se hiiva vaatii aika paljon enemmän jotta siitä eroon pääsee. Tuntuu melekeen että hiiva ja gluteeni on on liian “hyvä” yhdistelmä..peittävät… Lue lisää..

mangotango
mangotango
11 years sitten

ps. Leivät kuulemma “kohotetaan” tehtaalla vatkaamalla taikinaan ilmaa.. mikä on sinäänsä järjetöntä, että eihän siihen sit hiiva tarttis ollenkaan..kaverini oli joskus “leipurina” vaasan tehtaalla ja valas mua asiasta. Tässä prosessissa hiiva ei saa “herätä eloon” joten ehkä se ei sit “kuolekkaan” niin paljoa paistettaessa. Mut nyt huomasinkin hyviä uutisia.. ainakaan vaasan uusissa luomuruispaloissa ei ole hiivaa, eikä taikinajuurta.. joten luultavasti kohotettu vatkaamalla ilmaa väliin. Se ois siis kohtuu syötävää tavaraa, mutta en tue vaasaa. Kandee varastaa oma hapanjuuri asumaan jääkaappiin suosikkileimopon hapanjuurileivän kannikasta!

Jutta Ruonansuu
Jutta Ruonansuu
11 years sitten

mangotango, anteeksi hidas vastaukseni tähän – mutta oikeassa olet, hiiva-aihe olisi kyllä oman artikkelinsa ansainnut, niin paljon siitä on monille meistä vaivaa. Laitetaanpa asia toimituksessa hautumaan ja työn alle!

Jutta Ruonansuu
Jutta Ruonansuu
11 years sitten

Joo, oma juuri on kyllä leivänsyöjälle ja -leipurille must-juttu. Itsekin olen todella kranttu leivän laadun suhteen aina, kun sitä syön ja pyrin aina välttelemään viimeiseen asti hiivaa. Näissä teollisissa tuotteissa, joita syödään ja valmistetaan isoina massoina (Suomessa leipä varmaankin yksi suosituimmista artikkeleista!), ratkaisee lähinnä kustannustehokkuus ja varmasti tuo järjetön hiivan määrä on tavalla tai toisella siihen sidottua. Ihanaa kuitenkin, että markkinoille tulee koko ajan enemmän parempia leipävaihtoehtoja ja ihmisten laatutietoisuus valpastuu!

Haluaisitko 10 % alennuksen ensimmäiseen tilaukseesi?

Tilaa uutiskirjeemme.

Saat sähköpostiisi parhaimmat edut, upeimmat uutuudet ja kauneusinspiraatiota. Voit perua tilauksen milloin haluat.

Olet poistamassa lahjatuotetta ostoskoristasi. Jos jatkat, se poistetaan pysyvästi.