tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus187

Kevyen olotilan kaipuu on valtava, kun on nukkunut muutamia viikkoja huonosti. Reagoinut alitajuisesti kaikkeen keskeneräiseen, siihen että kotona on joka arkipäivä remonttia ja sen tekijöitä. Kaikki kiitos heille upeasta työstä, heidän tarkasta työnjäljestään saamme olla onnellisia.

On silti myönnettävä yksi juttu. Taidan stressata tilannetta alitajuntaisesti niin kauan kuin kaikki on paketissa. Sellainen taidan olla.

Viimeisten puolentoista viikon aikana olen herännyt miltei joka yö sydän pamppaillen, juuri nukahdettuani. Mieli täynnä asioita, joiden painontunne on käsinkosketeltavaa.

Noina hetkinä olen muistanut tekemättömät kirjanpitoasiat. Lommon lattiassa. Vakuutukset. Herännyt yhtenä yönä aivan hikisenä järkyttävään painajaiseen ja tykyttävään päänsärkyyn, joka oli onneksi aamulla poissa. Mieleen on tullut kaikkia aivan ihmeellisiä random-asioita, jotka ovat juuri sellaisia turhia yöajatuksia mitä ei tulisi minään muuna vuorokauden aikana mietittyä tai murehdittua.

tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus191

Olen tottunut olemaan aina se, joka nukahtaa viimeisenä katsellen kattoa, miettien edellistä, tulevaa ja nykyistä hetkeä yön hiljaisina minuutteina. Mutta voi pojat, minä ehdin jo tottua parempaan ja sen paremman aion jälleen saavuttaa.

Arki on niin pienistä jutuista kiinni ja uskon voimakkaasti siihen, että minä ja oikutteleva unirytmini saavutamme tyynen sovun ihan lähiaikoina. Sen tilan, jossa nukahdan onnellisena raskain luomin.

tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus192

Oikeasti aloin postaamaan toissapäivästä, se oli niin kevyt päivä. Mieli oli kirkas, askel kepeä ja olotila huoleton. Asiat soljuivat eteenpäin, suuriin kysymyksiin saatiin vastauksia. Nukuin juuri sopivat päiväunet. Lommo korjattiin ja saimme vihdoin laittaa tavaroita taas hitusen verran paikoilleen.

Minkä eron se tekeekään ihmiseen, kun on välissä edes yksi kevyeltä tuntuva päivä. Mieli kääntyy levänneenä automaattisesti tyyneyden sekä kiitollisuuden tilaan samalla kun päivien mörökölliys väistyy.

tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus189

tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus193

Toissapäivänä keveyttä elämään toi myös se, että ruokailupöytä ja elämää nähnyt Ilmari Tapiovaaran tuoli saatiin paikoilleen. Ja niiden ympärillä on tyhjää tilaa! Saimme tuolin tutuiltamme, jotka olivat heittämässä aarteen roskiin. Rakastan sen maaliroiskeita ja kulunutta pintaa, joista en aio luopua.

tapioilmavaara_design_designtuoli_yellowmood_hannamarirahkonen_sisustus188

En meinannut kirjoittaa tästä, mutta tulipahan nyt mieleen pieni juttu tuoliin liittyen. Sähkömiehemme oli huomaamattani käynyt ottamassa tuolin alleen kattoon tehtäviä asennuksia varten. Siinä tuo raavas mies seisoi tuolilla koko painollaan tuolin natistessa liitoksistaan. Kun huomasin asian, olin varma että saan sydänhalvauksen välittömästi, jos tuoli ratkeaa liitoksistaan kaverin alla.

Ja välttääksemme tällaisen kauhuskenaario tulevaisuudessa, toivon todella että ensi kerralla kieleni ei halvaannu, vaan osaisin sanoa ei.

Mutta niin, sellaisia kodinesineiden pitääkin olla, herättää jotain tunteita. Jos eivät herätä, sellaisista jutuista voi ja kannattaa luopua. Tämä pätee mielestäni niin sisustukseen kuin elämään yleensäkin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Jolie 2017