Tismalleen tasan vuosi sitten Jolie shopin ovet aukesivat ensimmäistä kertaa. Kolmas lokakuuta, kaksituhattakaksitoista. Ihmiskunnan kannalta aivan tavallinen, hitusen kolea syyspäivä, jolloin nahkatakki ei enää lämmittänyt tarpeeksi ja sateenvarjo oli syytä olla mukana. Meille päivä oli erityinen.
Vaikka Joliella oli jo verkkomedia ja verkkokauppa, odotimme sitä päivää, kun saisimme vihdoin sanoa, että kaikki konseptimme kolme osa-aluetta ovat nyt toiminnassa. Sen eteen oli venytty tekemään remonttia kymmenen kertaa enemmän, kuin oikeasti olisi jaksettu. Aikataulusta oltiin silti myöhässä. Voitte kuvitella, miten kovasti tuota päivää odotimme. Tiesimme, ettemme saisi kaikkea aivan valmiiksi ennen kuin ovet olisi oikeasti avattava. Perfektionismista oli luovuttava ja antauduttava epätäydellisyydelle.
Yrittäjäksi ryhtymisen ja oman unelmanrakennusprosessin teemoista on puhuttu tällä saitilla paljon. Alusta asti on ollut selvää, että tulisimme jakamaan tarinamme avoimesti ja rehellisesti, oli se sitten ihanaa tai vaikeaa. Tai kuten tänä samaisena päivänä tasan vuosi sitten, molempia yhtä aikaa.
Keskuudessamme elää valtavasti hienoja ideoita ja visioita, jotka ansaitsisivat tulla sanotuksi ääneen. Niistä soisi kasvavan kauniita ja vahvoja. Sellaisia, joille omistauduttaisiin sataprosenttisesti, ilolla ja periksiantamattomalla intohimolla. Usein toteutuksen ja vision välissä on kuitenkin liian paljon sitä jotain ylimääräistä, arkea ja velvoittavaa tekemistä, joka estää näkemästä kaikkia mahdollisia ovenkahvoja.
Yrittäjäksi ryhtyminen on vallan mainio tapa lakata jossittelemasta. Se antaa mahdollisuuden irtiottoon kaikesta ihan kivasta ja luo tilaa keskittyä omaan ideaan täysillä – positiivisella tavalla myös velvoittaa keskittymään ja antamaan ihan kaikkensa, parantamaan oman työn tuottavuutta. Useimmiten se vaatii hiljaista ja lujaa viisautta, jota tulee käyttää oman hyvinvoinnin lisäämiseen ja henkiseen rajanvetoon, jota varmasti kukaan aloittava yrittäjä ei vielä kylmiltään osaa. Jos meiltä kysytään, mikään life coaching -kurssi ei ole yhtä tehokasta ongelmanratkaisun ja itsetuntemuksen intensiivioppimista kuin yrittäjäksi ryhtyminen.
Yrittäjyys mahdollistaa omat visiot ja unelmat, mutta ei toki ole pelkkä lahjakortti. Se ei kaikkine hienoine ideoineen kaikin ajoin, varsinkaan alkumetreillä tuo tippaakaan turvaa saati taloudellista mielenrauhaa, mutta sitäkin enemmän vapauden tunnetta ja sisäistä onnea. Silloinkin, kun tekee mieli tiedustella itseltään, miksi ihmeessä on laittanut itsensä näin valtavaan kärsivällisyystestiin, löytyy vastaus äkkiä. Vapautta ei nimittäin korvaa mikään. Se on maailman kirkkainta ja puhtainta elämänlaatua.
Kun työtä tehdään sydämellä ja valtavissa määrin, koko tunnerepetuaari on mukana. Yrittäjyys ei ole jotain mikä onnistuu vain niiltä, joilla on sopivat geenit, edulliset tähtimerkit, kultalusikka suussa tai minkään sortin hyvä tuuri. Se onnistuu kaikilta, jos motivaatiota, rakkautta ja itsetutkiskeluhalua on tarpeeksi. Juuri tästä syystä olemme kokeneet tärkeäksi kertoa avoimesti tarinamme etenemisestä, jotta voisimme avata esiin ainakin yhden esimerkin ja välittää eteenpäin jos-mekin-niin-kyllä-sinäkin –asennetta! Tärkeintä on lähteä liikkeelle, haasteille karaistuu kyllä matkan varrella ja vastaukset löytyvät. Pelotteluja tai mitään muutakaan negatiivista puhetta ei kannata kuunella. Riittää, että luottaa omaan intuitioonsa.
Rehellisyyslinjalla jatketaan siis. Tasan vuosi sitten istuimme Brooklyn Cafessa ryystämässä jo perinteeksi muodostuneita tupla-americanojamme ja koetimme päästä hereille suurta avajaispäivää varten. Silmäpussit eivät olleet hälvenneet kotikonstein (eivät ironisesti edes maailman parhaalla kosmetiikalla). Edellisenä yönä oli remontoitu, kuten monena muuna edellisenäkin. Päivän piti olla se, joka vihdoin pyyhkäisee pois kaiken väsymyksen ja tuo juhlafiiliksen! Mutta ei, meitä vain itketti. Uupumus oli niin kova, että se alkoi saada jo tragikomiikan piirteitä. Väsyneeen naisen logiikalla tilanne tuntui siltä, että meissä on jotain vikaa, kun emme osanneet nauttia suuresta onnistumisen merkkipäivästä.
Brooklyn Cafen omistajat, Brenda ja Sharron sattuivat astumaan sisään kahvilaan juuri, kun olimme todenneet, että ei tästä taida tulla mitään. Kun naiset näkivät meidät, he alkoivat nauraa isoon ääneen. We know exactly how you feel!!! Sisarukset hekottivat, pyysivät toki reaktiotaan anteeksi, kun tajusivat meidän toljottavan heitä aluksi ihmeissämme.
No eihän siinä auttanut muu kuin kääntää itkuhanat suosiolla nauruhysterian puolelle! Mikään muu ei olisi voinut siinä hetkessä tuntua paremmalta kuin sellaisten kanssasiskojen energia, jotka ovat tehneet tismalleen samanlaisen työrupeaman ja ponnistuksen oman unelmansa eteen, ja selvinneet siitä todistettavasti hengissä ja hymyilevinä. Pari minuuttia autuasta naurukohtausta – ja ystävän neuvo it will get easier, riittivät siinä hetkessä kaikkeen. Loppupäivästä tuli kaunis, ystävien ja ihanien ihmisten tähdittämä juhlavastaanotto, jossa oli valtava määrä iloa, rakkautta, kukkakimppuja, keskeneräisyyden unohtamista, kiitollisuutta ja sitä tärkeintä, eli vapautta. (Ja silmäpusseja, jotka eivät haitanneet.)
Tänä päivänä, vuoden työnteon jälkeen, meillä on vapautta jo huomattavasti enemmän. Meillä on entistä enemmän unelmia, suunnitelmia ja uskoa itseemme. Kaikesta on tullut jo helpompaa, eikä vähiten siksi että olemme itse oppineet paljon, myös luottamaan itseemme, taitoihimme ja intuitioomme. Ja jos joukossa on uusia tulokkaita, joille tarinamme ei vielä ole tuttu, Jolien alkutaipaleen kulisseihin voi kurkistaa täällä.
Lokakuun kolmas, kaksituhattakolmetoista.
Hieno vuosi takana, uusia unelmia jo nenän edessä – kiitos että olette vierailleet ahkerasti putiikissamme ja osallistuneet unelmanrakennusprojektiimme, ilman teitä se olisi mahdotonta. Meillä on hyvä syy kutsua teidät juhlimaan kanssamme tänään, ja siksi tarjoilemmekin kuohuvaa kello 16-19 välisenä aikana. Emme ole remonttiväsyneitä eikä meillä ole tänä vuonna silmäpussejakaan, sille on hyvä skoolata!
Mutta kuten aina, pidätämme silti oikeuden vapaavalintaisiin itkuntihrustuksiin. Nähdään!
<3 Jutta & Katja
*
Ps.Tarjoamme 3.10. myymälässä kaikille kahden tuotteen ostajille lahjaksi Kure Bazaarin Brazil Natural Colors -kynsilakkoja koko päivän ajan. Olemme muuten auki normaalisti, mutta kello 13-15 välisen ajan pidämme ovia kiinni eräiden tärkeinden järjestelyjen vuoksi, joista kerromme teille myöhemmin. Lupaamme, että tulette yllättymään iloisesti. Ja ei, tämä tuleva uutinen ei liity uusiin tuotteisiin, tämä liittyy niihin edellä mainittuihin uusiin ovenkahvoihin.
(Alin kuva Paavo Lehtonen, muut Pinterest.)
Voi voi, juuri tänään mietin, että mistähän löytyisi mintunvihreää kynsilakkaa, joka olisi jollain lailla edes vähän luonnollisempaa mallia, että kuka edes myy tällaisia kynsilakkoja. Onko noissa kynsilakoissa kenties mintunvihreää, tuollaista teidän logon vihreää siis? Harmi, että kävin juuri eilen vai oliko se maanantaina ostamassa kolme tuotetta, jos olisin odottanut tämän pari päivää niin olisin saanut sen kynsilakan kaupan päälle 😀
ihailen teitä ihan mielettömästi. ihana lukea naisyrittäjistä jotka pärjäävät kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja vahvalla, __naisellisella__ otteella yrittäjämaailmassa. voi olla ihana, pehmeä ja naisellinen ja SILTI tiukka bisnesnainen! tälle tuhat plussaa. jatkakaa samaan malliin!
Paljon onnea Jutta ja Katja, on ollut ihana seurata matkaanne! Jolie on aivan mahtava konsepti! Kiitos inspiraatiosta ja totta kai kaikista mahtavista tuotteista, teiltä on ihana ostaa kosmetiikkaa, kun tietää, että takana on hyvät tyypit! Ja että kosmetiikka on turvallista ja laadukasta, teidän testaamaanne! 🙂 Enää en voi tosin tilata teiltä itselleni, olen muuttanut Australiaan, mutta olen jo suunnitellut Suomen perheelle joululahjojen tilausta teiltä!
Onnea! <3 <3 <3
Paljon onnea teille Jolien kaunokaiset 🙂