Kolumnit

Miksi vanheneminen pelottaa?

19.07.2012, Laura Iisalo

Olen 31-vuotias ja myönnän, että pelkään vanhenemista.

Olen nyt lapseton ja vapaa, joten minulla on melkeinpä täysi vapaus tehdä, mitä lystään. Välillä kuitenkin tuntuu, että pitäisi jo päättää, mitä teen aikuisena. Enkä pelkää vanhetessani pelkästään vapauden menestystä, vaan myös omaa peilikuvaani. Olen kuullut kauhutarinoita siitä, että kun 40 vuotta tulee mittariin, niin naama valahtaa. Iik!

Kuitenkin me kaikki vanhenemme ja siksi mietinkin, että miksi pelkään väistämätöntä asiaa, joka on osa jokaisen ihmisen elämää? Toki nykyään on mahdollista leikkauttaa kasvonsa ja piikittää itseensä erilaisia täyteaineita, mutta sellainen ajatus tuntuu erittäin vieraalta. Ihailenkin naisia, jotka ovat vanhentuneet arvokkaasti. Heidän ryhtinsä on ylväs, nauru herkässä ja silmistä paistaa onni ja arvokkuus – ei pelko ikääntymisestä. Kun tapaan sellaisia upeita ja ihania naisia, en muista pelätä vanhenemista lainkaan.

Minulla on kaikenikäisiä ystäviä. Vähän aikaa sitten 91- ja 95-vuotiaat rouvat kertoivat, että mieli säilyy aina samana, vaikka keho vanhenee. Kuitenkin usein kohtelemme ikääntyneitä ihmisiä vanhoina, vaikka henkisesti he saattavat tuntea olevansa samanikäisiä kuin me. Onko se syy, miksi vanheneminen pelottaa? Että koemme itsemme nuoriksi, eikä muuttuva peilikuva vastaa sitä käsitystä, joka meillä itsestämme on? Tavallaan tunnen itseni jopa nuoremmaksi kuin kymmenen vuotta sitten. Viihdyn paremmin omana itsenäni. Ajan myötä olen mukautunut kehooni paremmin.

Olen itse ajatellut astella kohti tulevaisuutta avoimin mielin ja nautiskellen elämästä. Voi olla, että minulla on jonkinlainen kolmenkympin kriisi – tai oikeastaan kolmenkympin mahdollisuus! Olen nimittäin oivaltanut, että vapauteni ja nuoruuteni ovat lahjoja, joista haluan iloita mahdollisimman paljon. Elän vaihetta, jolloin kehoni jaksaa ja mieleni janoaa kaikkea uutta. Pyrinkin tekemään juuri niitä asioita, joista nautin. Joskus teen mielikuvaharjoituksen ja kuvittelen itseni yhdeksänkymppiseksi. Katson elämääni taaksepäin ja mietin, mitkä olivat elämässäni aidosti tärkeitä asioita ja minkä tekemättä jättäminen jäi harmittamaan.

Haluan myös pitää itsestäni huolta. Täysillä eläminen ei tarkoita jatkuvaa juhlimista ja irtiottoja, vaan onnen tunnetta siitä, että saan elää, luoda, tehdä ja vain olla. Haluan huoltaa itseäni kehon, mielen ja sielun tasolla. Käytännössä se tarkoittaa hyvää, aitoa ruokaa, liikuntaa, lepoa, hemmottelua kosmetiikalla, tuoksuilla ja kauniilla vaatteilla. Opiskelen paljon ja kokeilen uusia asioita. Vietän aikaa luonnossa, olen paljon ystävieni kanssa, mutta toisaalta myös yksin. Uskon, että paras nuoruuden mittari on onnellinen, rento ja utelias mieli. Se ei vanhene koskaan.

avatar
12 Kommentteja
0 Vastauksia kommentteihin
0 Seuraajia
 
Reagoiduin kommentti
Kuumin kommentti
10 Comment authors
AnneTarjaKTiinuliLaura IisaloHanna Lee Recent comment authors
  Ilmoitukset kommenteista  
uusimmat vanhimmat eniten ääniä
Ilmoita
Katri Manninen
Vieras
Katri Manninen

Hehee, ehdin vasta nyt lukemaan tämän ja pakko tunnustaa että repesin nauramaan ääneen jo ensimmäisen lauseen kohdalla. Olet niin henkisesti kypsä etten tajunnut miten nuori olet. Näin 37-vuotiaana Aikuisena Naisena, joka sai esikoisensakin vasta 34-vuotiaana ja on uskonut koko elämänsä vakaasti olevansa 40-vuotiaana kauniimpi ja kukoistavampi kuin koskaan ennen, ajatus 31-vuotiaasta joka pelkää vanhenemista on vähän kyllä hassu. 😀 Minusta on ollut kivaa vanheta ja uskon vakaasti olevani niitä naisia, jotka vanhetessaan muuttuvat vain kauniimmiksi, karismaattisemmiksi ja seksikkäämmiksi. Esim. voin kuvitella että 70-vuotiaana olen vielä todella vetävä mimmi — sen minkä ihon kimmoisuudessa häviää, sen elämänkokemuksessa, viisaudessa ja silmien pilkkeessä… Lue lisää..

Laura Iisalo
Vieras
Laura Iisalo

Moi Katri! Jes, ajatus pelosta ON hassu. Itsekin tiedostan sen, että iän myötä koen vain enemmän ja enemmän olevani minä ja sinut omana itsenäni. Ehkä se pelko liittyy siihen, että kohtelevatko muut minua vanhana, jos näytän siltä, vaikka olisinkin mieleltäni nuori. Aiheetonta varmastikin kyllä. 🙂 Olet oikeassa.

Ellu
Vieras
Ellu

Kyllä käy ihan kateeksi sinun valoisaa asennettasi Katri! Monet ystäväpiiristänikin näyttävät vain paranevan vanhetessaan mutta itse en ikävä kyllä kuulu siihen joukkoon. Täytin keväällä 38 ja inhoan vanhenemista. En kiinnittänyt asiaan edes mitään huomiota kunnes yhtäkkiä jokunen vuosi takaperin valokuvat tuntuivat aina epäonnistuvan. Vasta myöhemmin tajusin, että sehän johtui niistä muutoksista mitä kasvojen rakenteessa ja ihossa oli tapahtunut vanhenemisen ja huonojen ruokailutottumusten myötä. No en kyllä ole kovin kuvauksellinen muutenkaan 😉 Olen aina ollut hoikka ja pienikasvoinen ja voitte kuvitella miltä näytän kun kasvojen ohut iho alkaa valahtaa…Poltin tupakkaa liki 16 vuotta (ja kadun sitä karvaasti) mutta lopetin sen lopullisesti… Lue lisää..

Laura Iisalo
Vieras
Laura Iisalo

Moi Ellu. Mietin pari päivää, kuinka kommenttiisi vastaisin. Ajattelen näin: Kun katson vanhempia naisia, heidän kauneutensa kumpuaa jostain syvältä sisältä. Sen näkee silmistä tai olemuksesta, eikä sillä ole mitään tekemistä ryppyjen määrän tai roikkuvan ihon kanssa. Ole ylpeä itsestäsi, että olet lopettanut tupakanpolton ja että elämäntapasi ovat terveelliset. Ole iloinen, että olet terve! Voit miettiä elämääsi eteenpäin. Mistä olet iloinen kahdeksankymppisenä, kun katsot elämääsi taaksepäin? Miltä 38-vuotias Ellu silloin näyttää? Mitä sanoisit hänelle, kun hän harmittelee vanhenemistaan? Voit myös itse miettiä kadulla näkemiäsi kauniita naisia, mikä heissä vetoaa? Onko se todella sileä iho vai jokin karisma, jota on vaikea pistää… Lue lisää..

mea
Vieras
mea

hei, joku fb:ssa vinkkasi tekstiisi. jos tästä on toivoa jollekulle, niiiiin: oon raakavegaani ja vuoden päästä viiskymppinen enkä roiku muuta kuin salilla silloin kun muistan. enkä taatusti ainakaan vielä vanhene mitenkään arvokkaasti =D pitää varmaan itte plokata tästä, jahka. minäkin luulin kolmekymppisenä, että neli- ja viiskymppiset vain enää jotenkin kärvistelevät täällä.

Keijukainen
Vieras
Keijukainen

Kaunis kirjoitus, kiitos (: Itse tunnustaudun myös vanhenemista pelkäävien kerhoon. Olen kuullut, että monilla se linkittyy kuoleman pelkoon ja oman aikansa rajallisuuden käsittämiseen, mutta omalla kohdallani kuolema ei pelota. Itseasissa ajattelin vakaasti vuosi kaudet, että kuolen n.40 auto-onnettomuudessa tms., koska mieluummin elän kauniin elämän ja kuolen nuorena kuin elän vanhaksi. Nyt tuon rajapyykin lähestyessä ajattelen sen olevan hyvin itsekästä, vaikka jossain sieluni syövereissä edelleen salaa toivon, että näin tapahtuisi. Toisaalta, olen tehnyt “vanhuuden” suunnitelmakseni omistaa koko elämäni hyväntekeväisyydelle, sillä koen, että silloin, kun itselläni ei ole enää samanlaista “arvoa” voin antaa muiden elämälle arvon ja merkityksen. Eniten vanhenemisessa kai järkyttää… Lue lisää..

Erica
Vieras
Erica

Minua ahdistaa vanhemneminen, mutta ei rypyt eikä kuolema. Vanhenemisessa ahdistaa se, etten ehdi saada elämässäni sitä mitä haluan. Olen 31-vuotias lapseton sinkku. Haluaisin perheen, mutta enää ei ole aikaa etsiä sopivaa kumppania. Ne menivät jo, silloin kun itse kärsin sellaisista ahdistuksista, etten kyennyt parisuhteeseen. Olen jäänyt osattomaksi monessa asiassa elämässäni. Minua ahdistaa ajatus, että jään myös ilman lasta menneisyyden vastoinkäymisten takia. Sen kestän, että jään ilman miestä, koska olen ollut elämässäni paljon yksin. Mutta sitä en ehkä kestä, jos jään ilman lastakin. Vanhemmuuden toive syntyi minussa todella nuorena, koska omat vanhempani eivät heikkoudessaan kyenneet tarjoamaan minulle vahvoja eväitä elämälle. On… Lue lisää..

Hanna Lee
Vieras
Hanna Lee

Ihan ensiksi: kun nyt 42vuotiaana katson kolmekymppisiä, näyttävät he kasvoistaan edelleen ihan vauvoilta. Ei minkäälaisia vanhenemisen merkkejä. Itsekin luulin 39-vuotiaaksi saakka, että kas, minähän se en vanhentunutkaan…kunnen täytin 40vuotta. Edelleenkään mulla ei ole ryppyjä, tai no, juurikaan ei ole – mutta kasvoni ovat alkaneet VALUA. Tässä kohtaa kiinnostaisikin kuulla kolmekymppisten mielipide siitä, että onko tosiaan mielestänne arvokkaampaa vanhenemista se, että antaa namaan roikkua vaikka rinnuksille, kuin se, että korjauttaisi sitä sellaiseksi, ettei joka jumalan aamu pääse itku, kun katsoo peiliin? Luontaisesti hoikan on helppo olla sitä mieltä, että “kuka tahansa voi laihduttaa itsensä hoikaksi” ja luonnonkaunis voi hehkuttaa sitä, miten… Lue lisää..

Laura Iisalo
Vieras
Laura Iisalo

Moi Hanna Lee! Kiitos ajatuksistasi. Joku toinenkin kertoi minulle, että kun täyttää 40, niin naama valahtaa. 😀 Jää nähtäväksi. Kyllä minäkin joskus katson peiliin ja mietin, että jotain voisi tehdä. Toisaalta olin nuorempana hyvin epäitsevarma ja koin itseni rumaksi ja kelpaamattomaksi. Nyt kun katson vanhoja kuviani, ajattelen, että olinpa hölmö, aikaani hukkasin – ja hukkaan yhä, jos en vain elä elämääni ja lopeta peilin syynäämistä. Olen edelleen sitä mieltä, että kaunis ihminen on sellainen, joka viihtyy itsenään. Hän ei kulje nenä kiinni omassa navassaan, vaan kiinnittää huomionsa ympärilleen. Kaunis ihminen säteilee, koska hän voi suunnata energiansa ulospäin. Olen miehissäkin aina… Lue lisää..

Tiinuli
Vieras
Tiinuli

Hui, mitä tekstiä. Itse olen vasta 25-vuotias, mutta nyt jo pelkään vanhenemista ja juuri sitä aikaa sitten kun naama “kurpahtaa”. Olen kuitenkin ajatellut että ne vanhemmat naiset, nelikymppiset ja siitä ylöspäin, eivät itse ajattele samalla lailla. Jotenkin olen ajatellut että he näkevät silti itsensä vielä nuorena kun katsoo omaa peilikuvaansa. Jotenkin pelottavaa tekstiä tämä kun monilla tosiaan tuntuu se itsetunto tipahtavan maahan ja oma ulkonäkö ei enää miellytä. Huono itsetunto vaikuttaa niin paljon koko elämään, että vähän alkoi kauhistuttaa nämä teidän kirjotukset! Että onko noin 15 vuoden päästä itseään kauniina pitäminen miltei mahdottomuus…

TarjaK
Vieras
TarjaK

Heh, muistan itsekin, että hiukan alle kolmekymppisenä aloin etsiä kasvoistani ikääntymisen merkkejä ja kun täytin 30 vuotta, en pystynyt nukkumaan edellisenä yönä. Tunsin itseni niin vanhaksi! No, kun täytin 40, nukuin makeasti ajattelematta asiaa sen enempää eikä asia vaivannut minua vuosikausiin. Nyt, 47-vuotiaana pelkään vanhenemista. Pelko alkoi siitä, kun seurasin omien vanhempieni ikääntymistä, kunnon huonomista, surkeita vuosia vanhainkodissa, sairaalan kroonikko-osastolla ja lopulta kuolemaa. Samaan syssyyn sattui nuorimmaisen muutto isänsä luo, kaksi vanhinta oli lähtenyt jo aiemmin pois kotoa opiskelun perässä. Tunsin, kuinka vanhuus oikein vyöryi päälleni. En enää ollut tippaakaan huolissani ulkonäöstä vaan siitä, miten vartaloni hiljalleen alkaa muuttua sellaiseksi,… Lue lisää..

Anne
Vieras
Anne

Olen 44 vuotias ja koen että vanhenemisessa eniten pelottaa yksinäisyys/vakavat sairaudet. Naamani ei jostain ihmeen syystä roiku eikä rypisty, ei myöskään vanhempien sisarusteni kasvot ole ihmeemmin kärsineet eli kiitän geenejä. Äitini on pian 80 vuotias mutta terve ja menevä, ihmeellisen sileä-ihoinen.. Isäni menehtyi sydänkohtaukseen-ensimmäiseen sellaiseen- reilu kuusikymppisenä. Kokemusta vanhusten sairasteluista siis ei oikein ole olemassa. Kuolemaa minä enää en pelkää, yksinäisyyttä tai täydeksi sekopääksi tulemista kyllä.. Vanhana toivon osaavani ottaa elämän kuten äitini, kevyesti ja iloiten. Hän on minulle paras esimerkki siitä että missään iässä ei tarvitse kokea olevansa ruma, huono tai raihnainen.. Paras varmaan kuitenkin mieluummin mennä kasvokirurgiaan kuin… Lue lisää..

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10%-alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.