Keho & Mieli Kolumnit

Peilikuva, lempeydellä

04.06.2012, Mili Kaikkonen

Sinä riität juuri sellaisena kuin olet. Kyllä, juuri sinä.

Edellä mainittu lause herättää suurimmassa osassa ihmisiä vastareaktion, jonka intensiivisyys vaihtelee tilanteesta riippuen.

Karkeasti yleistäen voisin veikata, että jos seisoisin nyt edessäsi, katsoisin sinua silmiin ja sanoisin, että sinä riität, sinä kääntäisit katseesi ja keksisit aika monta syytä sille, miksi et riitä. Mutta kun, sitten kun, ei kun.

Moderniin arkeen ja because you’re worth it –mentaliteettiin liittyy mahtava valintojen kirjo ja vapaus, mutta toisaalta myös piinallinen täydellisyyden tavoittelu. Moni urallaan menestynyt kokee jatkuvaa riittämättömyyttä ja pelkää salaa, että jonain päivänä kollegat ja pomo huomaavat, ettei hän oikeasti osaakaan mitään. Tämä ei tietenkään ole totta, mutta mitä kauemmin ajatuksia hautoo, sitä vakavammin ne itse ottaa.

Vaadimme myös ihmissuhteiltamme täydellisyyttä. Miehet kertovat siitä, ettei naisille riitä mikään ja naiset siitä, etteivät he itse riitä. Kukaan eikä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi kenellekään, ei edes itselleen.

Olemme tottuneet siihen, että meidän pitää aina haluta lisää, nopeammin, kalliimpaa, parempaa, eettisempää, laihempaa, vauraampaa, terveellisempää. On poikkeuksellista olla tavoittelematta mitään ja kokea, että elämä on täydellistä juuri sellaisena kuin se on nyt, lisäämättä tai poistamatta mitään. Elämässä on toki hyvä olla suunta ja tavoitteita. Unelmat, toiveet ja visiot ovat kaikki hienoja juttuja. Toisaalta siinä vaiheessa, jos tavoitteiden saavuttamiseen johtava prosessi alkaa luoda jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja stressiä, on hyvä pysähtyä ja miettiä, ketä varten arkea ja elämää oikein suorittaa.

Elätkö sitten kun –elämää ja ehdollistat onnesi loputtomien tehtävälistojen taakse, vai annatko itsellesi luvan joskus vain olla? Onnellisuudessa on uskomusten ja tunnemaailman lisäksi usein kyse myös arjen valinnoista. Valitsetko sen, mitä haluat vai sen, mitä pitäisi? Riittämättömyyden tunteen purkaminen alkaa siitä, että hyväksyy sen, missä on nyt, juuri sellaisena kuin on. Jos hyväksyminen tuntuu vaikealta, voi kokeilla hyväksyä sitä, ettei vielä hyväksy.

On ihan totta, että harvoin kohtelemme toisia yhtä julmasti kuin itseämme. Veikkaan, että jokainen meistä loukkaantuisi syvästi, jos paras ystävämme puhuisi meille yhtä rankaisevasti kuin itse puhumme itsellemme. Meidän täytyy olla pidettyjä, rakastettuja, jaksaa aina vaan, sitkeästi, koskaan kyseenalaistamatta.

Hyvästä elämästäkin tulee helposti suoritus. Oikeaa ruokaa, oikeaa liikuntaa, oikeanlaista henkisyyttä, nyt on muotia tehdä muutoksia ja elää hidasta elämää. Miten siihen hitaaseen elämään sitten päästäänkään? Eihän minulla ole varaa siihen. Pitäisi meditoida. Pitäisi olla syömättä sokeria. Pitäisi olla puhumatta pahaa muista. Pitäisi soittaa äidille. Olla parempi ystävä. Antaa anteeksi. Olla kauniimpi. Olla onnellisempi.

Entäpä, jos tänään ei pitäisikään yhtään mitään? Entä, jos sinussa ei ole mitään, mitä tarvitsee muuttaa, vaan ennemminkin paljon, mikä kaipaa hyväksyntää ja lempeyttä sinulta itseltäsi? Entäpä, jos tänään sinä riität? Pysähdy juuri nyt ja kuuntele, miten puhut itsellesi. Katsotko peiliin lempeydellä vai tuomiten? Sinä olet ihminen, jonka kanssa elät ensimmäisestä henkäyksestäsi viimeiseen. Siinä on ihmissuhde, mihin kannattaa sijoittaa.

 

Mili Kaikkonen

(Kuva: Sophisticated simplicities)


Mili on intuitiivinen näkijä ja holistinen terapeutti, jonka työssä tavoitteena on auttaa sinua kuulemaan oma viisautesi ja sisäinen totuutesi.

 

avatar
2 Kommentteja
0 Vastauksia kommentteihin
0 Seuraajia
 
Reagoiduin kommentti
Kuumin kommentti
2 Comment authors
MiliM Recent comment authors
  Ilmoitukset kommenteista  
uusimmat vanhimmat eniten ääniä
Ilmoita
M
Vieras
M

Hieno artikkeli, veit sanat suustani! Vuosi sitten havahduin siihen, että kohtelen itseäni todella ala-arvoisesti ja sanon kerrassaan hävyttömiä, kamalia asioita itselleni. Sitten aloin tietoisesti muuttaa sisäistä dialogiani itseni kanssa positiiviseksi, lempeäksi ja hyväksyväksi. Nyt voin ilolla todeta, että minusta on tullut itseni parempi versio. Riittämättömyyden tunteita on toki vieläkin ja prosessi jatkuu koko ajan, mutta on uskomatonta huomata, miten ulkomuotokin muuttuu kauniimmaksi sitä mukaa, kun on itselleen hyvä! Ja entisellä ihmisvihaajalla riittää rakkautta sekä myötätuntoa muillekin jaettavaksi 🙂

Mili
Vieras
Mili

Kiitos, M <3 Ja juurikin näin: Elämä on jatkuvaa oppimista. Kaikkea hyvää sinulle!

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10%-alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.