Keho & Mieli

Kaikella ystävyydellä

26.07.2012, Jutta Ruonansuu

Pikkutyttönä ystävyyssuhteet olivat yksinkertaisia. Ne alkoivat kuin ihastukset – nopeasti, yhtäkkiä ja ehdottomasti. Toisesta tuli paita ja toisesta peppu, salaisuudet supistiin halki jo ensimmäisellä viikolla. Puhelinnumerot muistettiin ulkoa jo seuraavana päivänä. Uusi paras ystävä sai kirjoittaa aina sille kaverikirjan kauneimmalle aukeamalle, koska jo parin päivän jälkeen oli täysin luontevaa vannoa ikuista ystävyyttä ja uskoa sen toteutumiseen vilpittömästi.

Vaikka jälkeenpäin voi todeta, että best friends 4-ever ei toteutunut kaikkien kohdalla, huimapäisiä ystävyydentunnustuksia ei pelätty lapsena sanoa ääneen. Ystävyyssuhteisiin heittäydyttiin sydän avoimena, ilman turhia pelkoja. Jos ihastumisvaiheen jälkeen kaikki tuntui edelleen hyvältä, kaikki jatkui onnellisesti. Jos leikit taas eivät sujuneet sovussa tai pitäneet molempien mielenkiintoa yllä, saatettiin seuraavana päivänä soittaa jollekin toiselle.

Mutta se ei ollut maailmanloppu. Ystäväpiiri muotoutui sipuliksi, jossa sisimmäisiksi asettuivat ne rakkaimmat luottoystävät, jotka valittiin lapsenomaisella intuitiolla. Ulommilla kerroksilla oli sen sijaan luonteva paikkansa luokkatovereille, naapurin pihan lapsille ja niille kavereille, joita tavattiin vain kerran viikossa muskarissa tai iltapäiväkerhossa. Kaikki oli jotenkin kummallisen rehellistä ja hyvää sellaisenaan, mitään ei selitelty eikä ketään laitettu ystävälistalla paremmuusjärjestykseen.

Siinä iässä, jossa kaverikirjat lakkasivat olemasta tärkeitä, ystävyyssuhteet muuttuivat monimutkaisemmiksi. Aloimme olla maailmasta jotain mieltä, ja ajatukset alkoivat hiljalleen heijastua persoonallisuuden pinnasta. Liian eri tavalla ajattelevaa ystävää ei enää voinutkaan katsoa läpi sormien – ei, vaikka hän olisikin aina asunut samassa rapussa ja jonka kaverikirjateksti oli kirjoitettu peruuttamattomasti mustekynällä sille kaikista kauneimmalle aukeamalle. Persoonien astuttua kuvioihin ulkoiset yhteensopivuustekijät eivät välttämättä enää riittäneet. Jotkut suhteet syvenevät, jotkut hiipuvat tai jäivät taustalle, sinne uloimmille kerroksille. Myllerrykset ystäväpiirissä raastoivat sydäntä hetken mutta niistä toivuttiin. Samalla tavalla kuin ihastuksistakin, kipeästi mutta lohdullisen nopeasti.

Näiden vaiheiden jälkeen tulee päivä, jolloin meistä tulee lopullisesti aikuisia ja sipulin kuoriminen alkaa itkettää. Vaikka rakas ystävyyssuhde lakkaisikin hiljalleen toimimasta, emme voikaan enää vain lakata soittamasta. Mikään ei ole enää niin mustavalkoista, koska ystävyyden ilmiöön on alkanut kerääntyä monenlaisia lisäosia, kuten tunnearvoa, muistoja – ja jostain kumman syystä myös turhia syyllisyyden- ja velvollisuudentunteita. On erotettava, onko syy ystävyyden hiipumiseen korjattavissa vai ovatko ajatusmaailmat, elämäntilanteet tai näkemykset vain ajautuneet lopullisesti kauas toisistaan. Jos ystävän seurassa oleminen tuntuu vain varastavan energiaa tai muistuttavan yksinpuhelua, on syytä pohtia, pysyykö liitoksistaan repsottava suhde kasassa enää vain pelkästä tottumuksesta. Erilleen kasvaminen on tietysti ystävyyden suhteen surullista mutta omalla tavallaan kaunista. Jos molemmat löytävät oman tiensä, eikö kasvusuunta ole silloin aivan oikea?

On paradoksaalista, että vaikka kasvamme koko ajan hienoviritteisemmiksi ja ymmärrämme sekä sisäistä, että ulkoista maailmaamme päivä päivältä paremmin,  ystävyys tulee koko ajan haastavammaksi. Asioita ei enää niin helposti uskalleta sanoa suoraan. Puhumattomat asiat kerääntyvät jäisiksi mytyiksi ja selvittämättömiksi lankasyttyröiksi, joiden ei olisi oikeasti tarvinut koskaan syntyä. ”Kuule, minä olen miettinyt, että miksiköhän olemme vähän erkaantuneet” ei ole toki maailman helpoin keskustelunavaus mutta useimmiten se sitoo langanpäät jälleen yhteen. Ja ellei niin enää käy, keskustelu on silti hyvä tapa tutkailla maailmojen erkaantumista ja suhteen hiljenemistä. Kummatkin saattavat oppia toisiltaan jotain ja auttaa peilaamaan omia tunteitaan – lopputuloksena saatetaan parhaimmillaan päätyä takaisin ystävyyden merkityksen alkulähteille ja sipulin ytimeen. Miksi avoimuus ja rehellisyys muuttuu niin isoksi haasteeksi, vaikka elämänkokemuksemme kasvaa? (Tämä on kysymys, johon minulla ei ole vastausta mutta jota voin onneksi lähimpien ystävieni kanssa pohtia.)

Minä olen ollut ystävyyssuhteiden suhteen onnekas. Osa kaverikirjani kauneimmille aukeamille kirjoittaneista ihmisistä on edelleen elämässäni tavalla tai toisella ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen. Heidän kanssaan voin puhua asioista, joita aikuisiällä tapaamani ystävät eivät voi koskaan jakaa täysin samalla tavalla. Sipulini keskipisteessä on niitä ystäviä, joiden kanssa voin puhua kahvikupin ääressä tunteja ja tihrustaa itkua tajutessani, että maailmassa on todella ihmisiä, jotka voivat ymmärtää minua niin täydellisesti. Ytimeen mahtuu myös rakkaita opettajaystäviä, joiden kanssa yhteys on turvallisella tavalla pysyvää ja hyvää, vaikka ymmärrykseen vaaditaankin silloin tällöin kipeitä mutta lähentäviä keskusteluja. Ulommilla reunoilla ovat ne, joiden kanssa intuitio ei ole hetkeen ehdottanut tapaamista ja joiden kanssa energiat eivät juuri nyt sovi yhteen näissä elämäntilanteissa mutta joita en todellakaan ole unohtanut.

Joskus, kun elämässä tulee kiireisiä jaksoja ja sosiaalinen elämä on kutistuneena vain sipulin keskipisteeseen, syyllisyydentunne saattaa napata hihasta. Pitäisi soittaa, pitäisi mennä kahville, pitäisi sitä ja tätä, ettei kukaan ei luule, etten välitä. Silloin aina sanon itselleni, että ei, ei pitäisi. Ne, joista välitän, tietävät kyllä, että niin myös teen. Tärkeintä on olla läsnä, mutta vain silloin, kun voi oikeasti ja arvostavasti olla läsnä. Velvollisuudentunteesta sovitut kahvitreffit eivät tee ketään iloiseksi. Parasta on tavata vain juuri silloin, kun sydän niin kehottaa. Enhän minäkään haluaisi olla kenenkään ystäväni kalenterissa se, jonka kanssa pitää sopia treffit kerran kolmessa kuukaudessa, vaikkei oikeastaan juuri nyt jaksaisi tai ehtisikään.

Mitä paljaammaksi ystävyyden käsitteen riisuu, sitä kauniimmaksi se lopulta muuttuu. Ja viime kädessä kaikki on niin kovin yksinkertaista. Sipulin jokaisella kerroksella on erilainen mutta yhtä tärkeä tarkoitus. Jokaisella koetulla ja eletyllä ystävyydellä on merkityksensä, jokaisesta olemme oppineet jotakin. Ilman ystäviä emme lopulta olisi tänään juuri niitä ihmisiä, joiksi olemme muotoutuneet ja joina tänä päivänä kohtaamme maailman.

(Kuvat: täältä.)

avatar
3 Kommentteja
0 Vastauksia kommentteihin
0 Seuraajia
 
Reagoiduin kommentti
Kuumin kommentti
3 Comment authors
ReettaJutta RuonansuuLaura Recent comment authors
  Ilmoitukset kommenteista  
uusimmat vanhimmat eniten ääniä
Ilmoita
Laura
Vieras
Laura

Tää teksti sopii mun nykyiseen elämäntilanteeseen uskomattoman hyvin. Mun ystäväpiiri ja ystävyyssuhteet on muuton takia olleet murroksessa viimeiset puolitoista vuotta ja loppua ei vielä näy. On tullut pohdittua miten aikuisena nämä asiat vain ovat niin erilaisia ja miten niihin vaikuttaa niin moni asia, mistä lapsena ei ollut tietoakaan.

Jutta Ruonansuu
Vieras
Jutta Ruonansuu

Sama juttu, Laura. Muutto on semmoinen iso ulkoinen tekijä, joka totisesti vaikuttaa tosi paljon koko sosiaaliseen ympyrään. Paikkakunnanvaihdoksen yhteydessä sitä jotenkin alkaa pohtia asioita, joita ei tule pohtineeksi ihmisten kanssa, ketkä on fyysisesti lähellä. Minä ainakin uskon, että tämmöiset muutokset on kuitenkin aina tervetulleita. Näkökulma vaihtuu, kirjaimellisesti.

Reetta
Vieras
Reetta

Hienosti oivallettu, itse olen joutunut pohtimaan ystävyyssuhteita paljonkin. Olen viime vuosina muuttanut töiden ja opintojen perässä vähintään kerran kuussa johonkin päin maailmaa. Huomasin, etten enää ole samalla aallonpituudella lapsuuden ystävieni kanssa enkä parhaan ystäväni kanssa. Onneksi minulla on taipumusta löytää uusia ystäviä nopeasti vanhojen tilalle ja rinnalle. Oli ihanaa huomata, että kavereiden kanssa ei tarvitse jutella velvollisuudentunnon takia. Olen kokenut syyllisyyttä siitä, etten ole yhteydessä tiettyihin ihmisiin ollenkaan. Kiitos sinulle pääsin eroon syyllisyydestä ja pakollisesta kahvittelusta.

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10%-alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.