Flourish

Unelmien anatomiaa: Rohkeus

15.06.2012, Outi Rinne

Pohdiskelin aiemmassa postauksessani sitä, miten perimmäiset unelmamme liittyvät usein elämän kokemiseen merkityksellisenä ja elämisen arvoisena. Niinpä pienen syväluotauksen tuloksena olen löytänyt myös oman todellisen unelmani, joka on, ei enempää eikä vähempää kuin se, että voin aidosti elämän iltapuolella todeta: “Olipa muuten hemmetin hyvä elämä! Täysillä eletty, vastaanotettu ja eteenpäin annettu”.

Ei ihan pikkuhaave siis. Mutta tällaista elämänkokoista unelmaa tavoitellessa helpottaa, kun tajuaa sen koostuvan useista  pienemmistä unelmista: osatavoitteista ja askelista, jotka vievät kaikki samaan suuntaan.

Elämässä on usein kyse rohkeudesta. Niinpä ensimmäinen askel kohti unelmaa edellyttää uskallusta sanoa unelmansa ääneen, ottaa se oikeasti omakseen ja alkaa toimia. Tämä tarkoittaa yleensä hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Oman ensimmäisen askeleeni otin vuosi sitten, kun päätin pitkän työrupeaman jälkeen jättää turvallisen, mutta epätyydyttävän palkkatyön ja lähteä tekemään asioita, jotka koin oikeasti tärkeiksi. Olin vuosia kuunnellut muiden järkeviä neuvoja ja omiakin uskomuksiani siitä, miten elämää tulee elää. Tulin kuitenkin lopulta tilanteeseen, jossa jouduin toteamaan:  Nyt tai ei koskaan.

Ensimmäinen rohkea teko oli siis tunnustaa itselleni, että olin tietyllä tapaa tullut entisen elämäni päätepisteeseen. Aiemmat valintani olivat johtaneet tähän, mutta jossittelu ja puolielämä ei voinut enää jatkua.

Toinen rohkea teko oli sanoa tämä ääneen ja paljastaa, että on jotain muuta tai ehkä enemmän kuin on ollut olevinaan. Rohkenin olla myös vähän ikävä ihminen: Järkytin joitain kanssaihmisiä astumalla ulos vanhasta roolistani tunnollisena virkaäitinä. Jätin myös työyksikköni pienoiseen pulaan poistuessani yllättäen takavasemmalle. Ja rehellisesti sanottuna asetin myös perheeni talouden vaakalaudalle heittäytyessäni vapaaseen pudotukseen. Muiden tarpeiden sijaan päätin kuitenkin asettaa oman hyvinvointini etusijalle, vaihteeksi. Erityisen rohkea teko varsinkin meille naisille.

Rohkeita päätöksiä olisi helpompi tehdä, jos – kuten elokuvissa- tietäisi kaiken päättyvän onnellisesti. Koska elämä ei suju valmiin käsikirjoituksen mukaan, vaatii erityistä rohkeutta toimia silloinkin, kun on hämärän peitossa, mihin kaikki johtaa. Itse päätin helpottaa epävarmuutta asettamalla kahden vuoden määräajan, jonka aikana voin rauhassa katsoa, mihin valitsemani tie vie. Uskon, että luomme jatkuvasti omaa käsikirjoitustamme ja happy end on todennäköisempi, kun voi keskittää voimansa hermoilun sijasta uuden luomiseen.

Vaikka olen asettanut tietyn tavoitteen projektilleni, olen myös päättänyt, että sen saavuttaminen ei varsinaisesti määrittele, miten onnistuin. Toisin sanoen, saan myös epäonnistua tai myönteisemmin ilmaistuna: Onnistua eri tavalla kuin odotin.

Ja jo tässä vaiheessa voin sanoa, että vaikka matkallani en päätyisi siihen määränpäähän, jonne luulin hankkineeni lipun vuosi sitten, jo itse matka on ollut kokemisen arvoinen.

Enjoy the ride!

 

(Kuvat: Sophisticated simplicities, DesktopNexus)

avatar
  Ilmoitukset kommenteista  
Ilmoita

Tilaa Jolien uutiskirje

Saat 10 % alennuskoodin heti sähköpostiisi!

Back to top

Sivustomme käyttää evästeitä tai vastaavaa teknologiaa erilaisten toimintojen toteuttamiseen, asiakkaan tunnistamiseen, personointiin sekä analytiikkaan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Voit lukea tarkemmin evästekäytännöstämme Tietosuojaselosteestamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä, hyväksyt evästeiden käytön.