Riemulomamme Sisilian länsirannikolla sisälsi kirkasvetisten rantojen, patikoinnin ja pikku kylien sekä pittoreskien maisemien lisäksi muutaman kiinnostavan kaupunkibongauksen. Kuten jutun edellisestä osasta käy ilmi, omien koipien ohella turvauduimme omatoimimatkailussa bussiin ja junaan, joten seuraavat kohteet ovat hyvin saavutettavissa julkisilla Taorminasta/ Giardini-Naxoksesta.
Messina
Hyppäsimme ex-tempore -retkelle Messinaan sunnuntaina, jolloin paikat turistialueiden ulkopuolella ovat pääsääntöisesti kiinni, jopa monet kahvilat ja ravintolat. Junia Taormina-Naxoksen asemalta lähti kuitenkin säännöllisesti – tai ainakin melkein. Opaskirjojen maininta aikataulujen viitteellisyydestä pitää paikkansa. Joskus joku vuoro saattaa jäädä väliin tai yllättäen kulkupeli onkin lähdössä juuri, kun osut paikalle, vaikka aikataulussa ei tästä olisi lainkaan mainintaa. Bussi- ja juna-asemilla käytiinkin vilkasta, jopa viihdyttävää keskustelua siitä, milloin ja minne arvotaan seuraava lähtö.
Tylsäksikin haukuttu Messina oli joka tapauksessa iloinen yllätys, varsinkin kun odotukset olivat minimissä.Kannattaa osua tuomiokirkon torille puolen päivän aikoihin, kun patsaat heräävät henkiin 1930-luvulta peräisin olevassa kellotornissa. Action-pläjäyksen jälkeen pujahdimme itse kirkkoon, joka on tarkasti tehty kopio alunperin 1100-luvulta peräisin olevasta. Se, kuten valtaosa muustakin Messinan historiallisesta keskustasta tuhoutui maan tasalle vuonna 1908 sattuneessa maanjäristyksessä. Tyypillinen kohtalo monille Sisilian ja Etelä-Italian kaupungeille, valloittajien ja sotaisien kauttakulkijoiden suorittamien tihutöiden lisäksi. Yhtä kaikki kirkko oli vaikuttava, varsinkin kun osuimme keskelle urkukonserttia. Vaikkei urkumusiikin ystävä olisikaan, maailman suurimpien urkujen listalta löytyvän pillistön soundi oli lumoava.
Tuomiokirkon torin ympäristöön sijoittuvat Messinan kauneimmat korttelit. Veden etsintäretkellä osuimme läheiseen pasticceriaan, jossa pikku papparainen valmisti meille tuoreet cannolit: Makealla ricotta-juustolla täytetyt keksiputkilot. Nautimme ne jälkkäriksi Piazza Cairolin puiden katveessa, joiden ympärillä ovat kaupungin parhaat ostoskadut. Ajelehdimme Messinan satamaan, josta on tiivis lauttaliikenne salmen yli mantereen puolelle. Tyydyimme kuitenkin ihailemaan Calabriaa tällä kertaa vain vastarannalta.
Catania
Jos tukikohtasi on Taormina tai Giardini-Naxos, Catania kannattaa suunnata viimeistään siinä vaiheessa, kun oma rantatuoli alkaa kyllästyttää. Catania sijaitsee tunnin bussi- tai junamatkan päässä Taorminasta ja on paljon muutakin kuin lomalentojen laskeutumiskenttä. Barokkikeskustan tuntumasta löytyvät parhaat kuppilat ja kaupat ja hintataso on huomattavasti turistialueita huokeampi – ja ruoka parempaa!
Junalla tai bussilla saapuessa ei kannata antaa ensivaikutelman hämätä, aseman seutu on ehdottomasti rähjäisintä, mitä onnistuin Sisiliassa näkemään. Pari korttelia itään ja ollaan jo aivan eri kaupungissa. Komeat rakennukset kertovat Catanian menneestä loistosta jopa Sisilian vauraimpana kaupunkina ja onhan se toiseksi suurin edelleen Palermon jälkeen. Kuten muuallakin, myös täällä luonnonmullistukset ovat muokanneet katukuvaa, ja viimeisin asemakaava on perua 1600-luvun lopulta, jolloin laavavirtojen ja maanjäristysten jälkeiset tuhot korjattiin rakentamalla kaupunki uudelleen täydelliseen barokkikuosiin.
Jo pelkkä kermakakkumaisten julkisivujen ihastelu on tyydyttävää, tuomiokirkko vaikuttava (sisätilat tosin osittain remontissa tällä hetkellä), suihkulähteet ja puistot virkistäviä pakopaikkoja auringon paahteelta. Eksyminen torille (Piazza Carlo Alberto) kuitenkin osoitti, että nyt ollaan “oikeiden ihmisten kaupungissa”. Pujottelu ihmisvilinässä myyntipöytien välissä keskellä mekkaloivia kauppiaita, ohitse kärrättäviä simpukoita, meloneita, tuoreita yrttejä, aurinkolaseja, kännykänkuoria, T-paitoja, maissintähkiä, oli lievästi sanoen mieleenpainuva kokemus. Tarjolla oli kaikkea mahdollista tuoreista kaloista ja kasviksista partasuihkeisiin ja hajuveteen. Vaikuttavin oli suoraan pöydällä lötköttävä jättikokoinen maksa, josta kauppias leikkasi viipaleita välillä kärpäsiä huiskien. Monenmoiset merenelävät olivat hyvin edustettuina, mutta omat ostokseni jäivät pussilliseen vaaleita samettipintaisia hedelmiä, joista saatoin vain arvailla oliko kyseessä eksoottinen persikka vai kenties jokin luumun ja aprikoosin risteymä. Kenkä ja laukkuostokset olisivat hoituneet täältä muutamalla eurolla mutta suuntasimme kuitenkin alennusmyynteihin Via Etnean ilmastoituihin putiikkeihin.
Lounas hoitui Caffe Europeossa, josta bongasin testin parhaan arancinon. Näitä perinteikkäitä riisipalleroita myydään Sisiliassa useimmissa pikaruokakojuissa ja leipomoissa erilaisin täyttein. Osa maistamistani muistutti lähinnää tylsää lihapiirakkaa, mutta Europeon herkuissa oli täytteenä runsaskätisesti tuoretta pinaattia ja ricottaa.
Syrakusa
Kaupunkihyppelyssä sydämeni jäi kuitenkin Syrakusaan, jonne rytyytimme bussilla kolme tuntia suuntaansa. Valitsimme bussikyydin oppaan neuvosta ja parempien vaihtoyhteyksien toivossa, mutta jos tekisin reissun uudelleen, käyttäisin menomatkalla junaa. Reissu oli kuitenkin jokaisen bussissa kärvistellyt tunnin arvoinen.
Antiikin mahtikaupungin suurudesta oli ehkä jäljellä rippeet mutta menneen loiston saattoi edelleen aistia vanhan kaupungin (Ortygia) kujilla. Tunnelma oli iätön ja arvokas mutta samalla jotenin suloisen surumielinen. Useimmille kaupungeille tunnusomainen melu ja mekkala oli poissa, sillä alue on rauhoitettu autoilta. Rakennusten kauneus tuli parhaiten esiin, kun nosti katseen kapeilta kaduilta yläilmoihin, jossa kohosivat koristeelliset julkisivut. Rantabulevardilla saattoi kuvitella mielessään Arkhimedeen ja muita antiikin viisaita käyskentelemässä. Duomossa Santa Lucia ojenteli silmiään hopeavadilla. San Giovannin katakombeja emme ennättäneet katsastaa, sillä toisella puolella kaupunkia levittäytyi Neapolis eli antiikin aikainen “uusi kaupunki”, suuri arkeologinen puisto, jonne piti myös ennättää.
Ortygiassa bongasimme useita herkullisen näköisiä ravintoloita, jotka kuitenkin sulkeutuivat siestalle ennenkuin lounasnälkä ennätti päälle. Tämän jälkeen itsensä sai kuitenkin ruokittua jossain pääkadulla (Corso Umberto I) sijaitsevassa tavola caldassa tai pasticceriassa panineilla, piirailla tai toiveiden mukaan koottavalla salaatilla. Pääkadun varrelta löytyi reissun paras jätski- ja granitakiska: Gelati Bianca, jonka pistaasi-granita oli taivaallista.
Iltapäivän kuumuus verotti jo hieman bussissa ja Ortygian kujilla rähjääntyneitä matkalaisia, joten emme ehkä jaksaneet ottaa aivan kaikkea irti Neapoliksen muinaisista raunioista. Dionysoksen korvaa ja muita orjatyövoiman muovaamia luolamuodostelmia kävimme ihmettelemässä, vaikkakin niiden herättämä wau-efekti jäi odotettua laimeammaksi. Kreikkalainen teatteri oli suljettu yleisöltä “paikallisen kesäteatterin” näytösten vuoksi (Verdin Aida, Festival Euro Mediterraneon järjestämä oopperaspektaakkeli), mutta roomalaiseen amfiteatteriin pääsi kyllä fiilistelemään menneitä kaikuja gladiaattoreiden huudoista.
Ruoka
Sisiliaan mennessä kannattaa unohtaa dietit ja erikoisruokavaliot. Soijalattea ei ole tarjolla. Itse nautin siekailematta sellaisiakin herkkuja, kuten granita con brioche, joiden ajatuskin tuntuisi kotioloissa ääri-överiltä. Erilaiset manteli- ja pistaasileivonnaiset, granitat ja jäätelöt sekä mereneläviä, munakoisoa, pistaaseja ja rusinoita sisältätävät annokset olivat parhautta. Pienellä patikkaretkellämme bongasin tuoreita mulperinmarjoja. Pääsääntöisesti hyvää ruokaa sai kaikkialta, sillä paikallisilla raaka-aineilla tuskin muu on mahdollista. Yleisesti parasta ruokaa saimme kuitenkin muualla kuin turistikohteissa. Jälkimmäisissä sai tosin ongelmitta rakennettua myös hieman kevyemmän illallisen esim. pelkästä suuresta alkusalaatista tai jostain antipastosta, mikäli menu pitkän kaavan mukaan ei enää siinä vaiheessa vuorokautta tuntunut houkuttelevan.
