Kirjoitan tätä hieman silmät sirrissä. Juhlien jälkeinen päivä on raukea. Täydellinen nukahtelulle riippumatossa, auringon läikkien siirtyessä vähitellen terassin poikki. Kuinka helppoa onkaan elämä, kun sää on vihdoin lämmin ja lempeä. Sillä tunnustan ainakin itse, että sade ja kylmyys vetävät mielen matalaksi, vaikka tekisin mitä mentaalijumppaa. Yksinkertaisesti, helteellä on helpompaa olla zen.
Äskettäin myös Helsingin sanomien artikkelissa kerrattiin fysiologisia tosiasioita, joiden valossa on erittäin ymmärrettävää, että huono lomasää saa aikaan ahdistusta. Kylmä keli yksinkertaisesti stressaa, sillä ihmislajille ympäristön ideaali lämpötila on 16 – 22 astetta. Tätä kylmempi tai kuumempi aiheuttaa kehossa suojautumisreaktioita: Joko hytistään karvat pystyssä tai hikoillaan läkähtymispisteessä. Ei myöskään ole ihme, että n. yhdeksän kuukautta vuodessa me suomalaiset olemme aika vakavaa sakkia, Ja kun mahdollisuus otollisiin oloihin vihdoin koittaa, loman viettoon suhtaudutaan tosissaan. Kylmä kesä on lähes kansallinen kärsimysnäytelmä.
Toki voi aina todeta, että kärsimys ei aiheudu olosuhteista, vaan suhtautumisestamme niihin. Tosielämässä vaatii kuitenkin melko lailla mentaalista harjoittelua, että kykenee hallitsemaan osittain tiedostamattomien fysiologisten reaktioiden vaikutuksia mielen toimintaan. Se on toki mahdollista ja esim. säännöllisen tietoisuustaitojen harjoittelun seurauksena on ajoittain lähes helppoa irrota reaktiivisesta toimintamallista ja suhtautua viilipyttymäisen toteavasti valitseviin olosuhteisiin. Joskus tekee kuitenkin vain mieli valittaa kuorossa Suomen surkeaa säätä ja maantieteellistä sijaintia. Mielestäni sekin on ihan ok. Kypsempää on olla armollinen omalle inhimillisyydelleen kuin pyrkiä väkisin pyhimysmäiseen käytökseen.
Itse olin kesäkuun raesateiden aikaan sen verran reaktiivisessa moodissa, että varasin ärsyyntyneenä äkkilähdön lämpimään. Ylihuomenna lähden Sisiliaan ja palaan sieltä viikon kuluttua takaisin blogin ääreen, matkajuttujen kera. – Ja voi olla, että jo jonkin aikaa vaalimani unelma Italian matkasta olisi jäänyt kokonaan toteuttamatta, jos olisin yrittänyt olla liian zen. Kiitos kiukulle siis!
Aurinkoisen keveää viikkoa, ystävät!
